Olet tässä: Etusivu / Elämäntapa ja inspiraatio / Pohdintoja muun muassa varjoaineksesta, magiasta, kasvusta ja omasta voimasta
Pohdintoja muun muassa varjoaineksesta, magiasta, kasvusta ja omasta voimasta

Pohdintoja muun muassa varjoaineksesta, magiasta, kasvusta ja omasta voimasta

Rakas lukija, tämä artikkeli tupsahti melko pitkäksi, mutta luet sen mitä luet ja oman filtterisi kautta sen, mikä sinulle resonoi. Toivon kuitenkin, että artikkeli herättäisi sinussa kysymyksiä ja antaisi vahvistuksia suuntaan tai toiseen. Lukuiloa ja nyt paina halutessasi ”play” ja sitten asioiden äärelle…

Keskiön löytää, kun tunnistaa omat sisäiset enkelit ja demonit.

Viimeisen turpulenttisen jakson jälkimainingit on tuotu nähtäväksi, jotta voimme vapautua kaikesta mikä estää rakkautta, totuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia niin yksilö kuin kollektiivin tasolla. Kaikki, mikä tulee yksilön elämässä eteen on tavalla tai toisella tarkoitettu läpikäytäväksi. Kaikki vastavoimat, olivatpa ne mitä tahansa, ovat jokaisen polulla viitoittamassa suuntaa. Vastavoimat, eivät aina näyttäydy varjoaineksen muodossa vaan toisinaan ne voivat olla hyvinkin valoisia kokemuksia, ainakin aluksi. Keinovalo on myös varjoainesta, joka pyrkii harhauttamaan polulta. Varjoaineksella tarkoitan tässä sitä, mikä ei ole jumalallista valoa tai pimettä, joista hieman myöhemmin lisää. Varjoaines itsessään ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan yksilön elämässä, ainakaan kovin järisyttävästi, ellei tarttumapintaa ole. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli yksilön sisäinen työ on hyvin tehty ja menneisyyden haavat ovat parantuneet tai parantumaan päin sekä tietoisuus omasta todellisesta keskiöstä on syntynyt, niin ulkopuolisten tekijöiden vaikutus on vähäistä.

Todellinen tasapaino tulee siitä, että uskaltaa olla ja näkyä kaikissa väreissään. Keskiön löytää, kun tunnistaa omat sisäiset enkelit ja demonit. Tunnistamalla omat sisäiset kasvukohdat, menneisyyden haavat ja arvet on mahdollista tunnistaa kollektiivin sisäiset enkelit ja demonit ja näin estää ulkopuolelta ohjautumisen. Meissä jokaisessa on pimeys ja valo, jotka kumpikin tekevät omaa tehtäväänsä. Jumalallisen valon tarkoitus on luoda pimeyteen valoa ja paljastaa varjot (eli sisäiset kasvukohdat). Jumalallisen pimeyden perimmäinen tarkoitus on tehdä yksilöstä vahvempi sekä ohjata kasvuun – evoluution tavoin.

Kaikessa on kyse vuorovaikuttamisesta niin näkyvän kuin myös näkymättömän välillä.

Kaikki ei kuitenkaan ole aina miltä näyttää. Joskus jokin, mikä tuodaan pintaan haasteena voi olla täysin valon agendaa, kun taas jokin kiva ja helppo asia voi toimia pimeyden agendana. Meillä on yleisesti paljon ennakkoluuloja ja opittuja kaavoja, jotka estävät kasvuamme ja näin estävät meitä yltämästä omaan potentiaaliimme. Niin moni todellisuudessa pelkää itseään tällä hetkellä. Se, miksi pelko itseä kohtaan on ”juurtunut”, johtuu pitkälti ymmärryksen puutteesta, matalasta tietoisuuden tasosta, sosiaalisesta ehdollistumisesta sekä varjoaineksesta, jonka agendana on estää tietoisuutta sekä yksilöiden kasvua nimen omaan pelon kautta. Varjoaineksen agendana on aina sabotaasi. Kuten edellä jo mainitsin, joskus jumalalliset voimat voivat näyttäytyä hyvinkin tummana sekä haastavana, vaikka niiden tarkoitus on initoida yksilö uudelle tietoisuuden tasolle sekä ohjata yksilöä korkeimalla polullaan kohti autuutta. Miten sitten erottaa sen milloin kyseessä on initaatio ja milloin kyseessä on mahdollisesti sabotaasi? Milloin erottaa sen milloin kyseessä on kokemus, jonka tarkoituksena on ohjata oivalluksiin, kasvuun ja yksilöä rohkeammaksi omassa potentiaalissaan?

Mitä avoimempi sitä on kohtaamaan mahdollisuuksia ja avartamaan mieltään sekä kuuntelemaan omaa johdatustaan, voi sitä myös tunnistaa helpommin sen mikä on sabotaasia ja mikä on initaatiota. Pelko on aina merkki aidasta, joka pitää ylittää. Pelko ei ole luonnollinen tunne. Olen kirjoittanut myös artikkelin peloista, jos rakas lukija haluat sen käydä lukasemassa. Lisäksi ole tehnyt videon sabotaasienergiasta ja initaatiosta, mikäli aihe sinua kiinnostaa, niin voit sen käydä katsomassa täältä.

Toisinaan ohjaudumme niin vahvasti menneisyytemme kautta ja ennakkoluuloistamme käsin, ettemme huomaa hienovaraisia viestejä sekä ohjausta, jota meille tarjotaan. Meillä on aikamoinen voima vaikuttaa ihmiselämään, omaan sekä muiden. Yksikin kohtaaminen voi muuttaa yhden tai useamman ihmiselämän hyvässä ja pahassa. Kaikessa on kyse vuorovaikuttamisesta niin näkyvän kuin myös näkymättömän välillä. Mitä enemmän ohjaudumme ennakkoluulojemme, uskomuksiemme ja kankeiden kaavojemme kautta, sitä enemmän voimme estää oman tai toisen ihmisen kasvun. On eri asia tietää kuin uskoa. On eri asia rakastaa kuin olla välinpitämätön.

Kaikki pyyteetön ”hyvä” tulee takaisin samoin kuin kaikki ehdollinen ”paha”.

Jos lukitsemme jatkuvasti ikään kuin valmiita vastauksia, saatamme rajoittaa itseämme ilmaisemasta omaa potentiaaliamme juuri niillä hetkillä kuin se oikeasti olisi tarpeen. Tarkoitan tällä sitä, että ohjautuminen pelkästä mielestä ja sitä kautta omasta egosta käsin (pelko on egosta ohjautuvaa), estää hyvin usein yksilön itsensä lisäksi myös muiden hyvinvointia sekä kasvua. Unohdamme helposti olla ihmisiä toinen toisillemme ja siksi maailma on osittain juuri sellainen kuin se on.

Se, mikä tulee mustaan magiaan ja magiaan ylipäätään on se, että musta magia lähtee egosta, pelosta sekä tarpeesta hallita ja puuttua toisen näennäiseen vapaaseen tahtoon. Musta magia mieletään helposti voodooseen sekä kaikenlaiseen hokkuspokkuspiliokkus -meininkiin. Todellisuudessa musta magia ohjautuu aina alemmasta värähtelytaajuudesta ja sen agendana on estää jotakin tapahtumasta, useimmiten jonkun tahon hyvinvointia. Sitä voidaan kutsua spiritualistisella tasolla myös enegiavampyrismiksi tai henkiseksi hyökkäykseksi.

Magia ylipäätään on jotain sellaista, jota kaikki harjoittavat tietoisesti tai tietämättään. Sanoilla on voimaa, ajatuksilla tunteisiin kytkettynä on voimaa ja teoilla on voimaa. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa se, ettei mikään ole ilmaista. Kaikki maksaa, niin hyvässä kuin pahassa. Niin tummassa kuin vaaleassa. Se mikä erottaa mustan magian valkoisesta on intentio sekä myös se tunnetila, josta käsin niitä tehdään. Kaikki pyyteetön ”hyvä” tulee takaisin samoin kuin kaikki ehdollinen ”paha”. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa se, että mustaa magiaa harjoitetaan koko ajan ja kaikkialla. Mitä laaja-alaisempi on vaikutuspinta, sitä suurempi mahdollisuus on estää hyvinvointia. Toisin sanoen kollektiivilla on voimaa. Voimme siis tiedostamattamme olla osana luomassa jotain hyvinkin negatiivista, ellemme tiedosta sitä ja käytä omaa tutkaamme erottamaan totuus harhasta.

Yksinkertaisesti, niin kauan kuin tämä maailma on tällainen, niin kauan suunta on väärä.

Mustassa magiassa on siis kyse vallankäytöstä. Se voi näyttäytyä hyvinkin valkoisena ikään kuin valona, mutta toimiikin taustalla täysin sabotaasienergian tavoin – harhauttajana. Mustaa magiaa on todella paljon tässä maailmassa – tässä todellisuudessa, jossa elämme. Musta magia on varjoainesta, jonka tarkoituksena on luoda ylimääräistä vastavoimaa ja saada ihminen nukuksiin ja lamaantumaan. Useimmiten luomalla pelkoa. Pelko ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan siellä, missä on tietoisuus siitä ja sen todellisesta alkuperästä sekä tässä tapauksessa mustan magian lähettäjästä.

Huolestuttavana ilmiönä on ollut jo pidempään se kuinka nopeasti ihmiset voidaan aivopestä ja manipuloida tietynlaiseen massahypetykseen, ikään kuin massatoimintaa, mikä ohjautuu mustan magian kautta – pelosta ja vallasta. Tässä kohtaa toistan itseäni; mikään ei voi tehdä kotia mihinkään ellei sillä ole tilaa tai paikkaa. Näin ollen pelko tai ulkopuolinen valta ei voi juurtua minnekään, missä sillä ei ole tarttumapintaa. Eli, jos sisäinen työ on hoidettu suhtkoht’ hyvin ei myöskään minkäänlaiselle spiritualistiselle hyökkäykselle ole tilaa.

Jos kuitenkin tarkastellaan tämän hetken tilannetta tässä maailmassa, niin voidaan sanoa, että työn sarkaa riittää roppakaupalla. On huolestuttavaa, miten helposti otamme vastaan valmiita vastauksia ilman minkäänlaista kyseenalaistamista ja sensuuria. Kollektiivissa on nähtävissä helposti automaatiota sekä kaavoja. Kun kuuluu johonkin ryhmittymään, niin siitä helposti alkaa ajattelemaan stereotyyppisesti. Ylitämme näin helposti ihmisyyden ja näemme toiset ihmiset jonkun tietyn mielikuvan kautta, kohtaamatta heitä aidosti sellaisena kuin he ovat.

Tällä hetkellä on promille, joka johtaa ja johdattaa tätä maailmaa johonkin suuntaan ja voin sanoa, että suunta on erittäin väärä. Ja tätä oivaltaakseen ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko, selvännäkijä eikä edes minkään hallituksen leivissä. Yksinkertaisesti, niin kauan kuin tämä maailma on tällainen, niin kauan suunta on väärä. On ehkä helpompaa ajatella oman mukavuuden kautta ja turruttaa itseään sekä lyödä laput silmille ja lakata välittämästä muista ihmisistä (tosin on ihmisiä, jotka eivät välitä kenestäkään ja se olkoon sitten niin).

Meille on annettu syötteinä erilaisia harhauttajia, joiden mukana pilee koukkuja. Koukut takertuvat helposti erilaisiin negatiivisiin aspekteihimme, kuten ahneuteen, kateellisuuteen, katkeruuteen – you name it.

Mikäli kuitenkin haluaa osallistua oikeasti tähän maailmaan sekä lopettaa limbon pyörittämisen ja karmainkarnaatiot, niin muutos on syytä tapahtua. Muutos syntyy vain ja ainoastaan 3D:ssä yksilön kasvusta, varjon kohtaamisesta, eheytymisestä sekä yksilön potentiaalin valjastamisesta. Ja jos kaikki tekisivät itsellensä edes hitusen jotain, niin voilà, meillä olisi jo huomattavasti helpompaa, ihan kaikilla. Toki on tiedostettavissa, ettei osa halua eikä kykene, mutta se olkoon niin. Mutta ne jotka haluavat osallistua muutokseen, ovat nyt etuoikeutettuja tietämään, että voima asuu nimenomaan ihmisyydessä ja tämän fyysisen olomuodon ilmaisemisessa. Se, mitä ei koskaan oikein haluta paljastaa edes pyhimmissä kirjoituksissakaan, on se todellinen voima, mikä ihmisenä olemisessa on.

Meillä jokaisella on suuri kunnia olla tässä olomuodossa – olemme jokainen kuin pieni universumi Universumissa. Juuri niin, me ollaan jokainen aika merkillinen olento. Meillä on keho, jossa on monia erilaisia soluja, jotka ovat syntyneet kahden organismin kohtaamisesta. Meillä on mieli ja tunteet, joita voimme kanavoida mitä merkillisempiin muotoihin kuvina, musiikkina, kehon liikkeinä yms. Meillä on alitajunta ja sen voima, joka vetää puoleemme asioita (toisinaan toivottuja, toisinaan ei). Meillä on kyky oppia uutta sekä mieletön lahja tiedostaa itsemme lisäksi ympäristöämme.

Mutta, kuten olen aiemminkin ilmaissut, kaikki ei ole miltä näyttää. Meille on annettu syötteinä erilaisia harhauttajia, joiden mukana pilee koukkuja. Koukut takertuvat helposti erilaisiin negatiivisiin aspekteihimme, kuten ahneuteen, kateellisuuteen, katkeruuteen – you name it. Ajattelemme hirmu helposti, että elämä on hyvää silloin kuin meillä on jotain itsemme jatkeena. Oli kyseessä auto, vene, polkupyörä, talo, työpaikka, joku ihmissuhde tms., niin todellisuudessa mikään ei tuo todellista onnea ennen kuin sisäinen työ on tehty. Määrittelemme helposti hyvän elämän hyvinkin ulkopuolisilla ja toisinaan hyvinkin pinnallisilla asioilla. Sen sijaan, että keskittyisimme todella luomaan todellisuuttamme jumallallisuudestamme käsin, hamuamme helposti harhaanjohtavia asioita, joita meille suolletaan ja tarjotaan ulkopuolelta ”tarpeina”.

Onneksi kuitenkin kaikkea mikä yksilön polulle ilmaantuu voidaan käyttää tiedostettuna hyvinkin rakentavasti henkiseen kasvuun.

Todellisuudessa kuitenkin ihminen pelkää kaikkea mitä ei pysty määrittelemään. On helpompaa siis ymmärtää materiaa kuin immateriaa. Tämän vuoksi helposti haluamme ja hamuamme konkreettisia asioita. Todellisuudessa pelkäämme kuolemaa. Kuolema on kaikkien pelkojen äiti ja ajattelemme helposti, että se mitä emme ymmärrä tai ei näy, ei olemassa. Helposti mielämme myös näkymättömän pahaksi. Jos kuitenkin ajattelemme ja tunnemme, mutta emme näe kumpaakaan niistä ennen ilmaisujamme, niin miten voimme tietää niiden olemassaolon? Ovatko mielenliikkeet ja tunteemme siis pahoja?

Meillä on jokaisella vastuu siitä, mitä tuomme ympäristöömme ja mikään ei tosiaan ole ilmaista. Käsittelemättömät traumat ja tunteet voivat pahimmillaan luoda dissonanssia ja sabotaasia niin yksilön kuin ympärillä olevien ihmisten elämään. Emme sinällään ole vastuussa toisten tunteista, mutta se miten itse olemme työmme tehneet ja miten kanavoimme tunteitamme vaikuttaa siihen, miten luomme elämäämme ja millaisille energioille altistamme ympäristömme. Käsittelemättömät asiat saattavat pahimmassa tapauksessa näkyä hyvinkin väkivaltaisesti spiritualistisella, emotionaalisella, mentaalisella ja/tai fyysisellä tasolla. Kaikki negatiivinen tarttumapinta vetää tiedostamattakin puoleensa lisää negatiivisuutta ja se on toisinaan hyvinkin suuri hinta. Initaatiot ovat sinällään vain ihmiselämässä vapautamassa yksilöä kaikenlaisesta kaavanomaisesta. Sabotaasienergia taas estää kasvun.

Onneksi kuitenkin kaikkea, mikä yksilön polulle ilmaantuu voidaan käyttää tiedostettuna hyvinkin rakentavasti henkiseen kasvuun. Useimmiten kuitenkin sabotaasienergia ilmaantuu juuri silloin, kun yksilö initoi eli läpikäy jonkinlaista kriisiä. Tämä johtuu siitä, että initaatio, jonka voi laukaista mikä tahansa kokemus, ihmissuhde, elämäntilanne ylipäätään, avaa ja herkistää yksilöä entisestään. Samaan aikaan, kun tietoisuus lisääntyy, myös tarttumapintaa saattaa hetkellisesti olla enemmän, sillä värähtelytaajuuden lisääntyessä myös spiritualistisen tason ”testit” aktivoituvat sekä näin altistavat yksilöä tarkoittujen ”loppukokeiden” lisäksi myös alemmille värähtelytaajuuksille.

Jos annamme itsellemme luvan kuolla joka hetki edes pikkasen omille tunteillemme, ajatuksillemme ja tälle olemiselle, niin voimme ymmärtää, että kaikessa on kyse muutoksesta.

On hyvä ymmärtää, että se mitä tiedostamattaankin lähettää ympäristöönsä voi aiheuttaa hallaa itsensä lisäksi myös toisille. En tarkoita sitä, että nyt pitäisi olla varpaillaan ja tuntematta tunteita. Ei tietystikään. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja on tarkoitettu koettavaksi sekä kanavoitavaksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kaikki on energiaa ja vuorovaikutusta. Ja intentioillamme on merkitystä. Itseään saa ilmaista ja pitää ilmaista. Sillä on kuitenkin väliä miten ilmaisemme itseämme ja esimerkiksi millaisia sanoja käytämme kulloinkin. Hyvin usein ihminen kanavoi pelon kautta asioita, joita ei ymmärrä. Kuolemme joka hetki asioille elämässämme. Joka hetki tulee uusia kokemuksia, erilaisia tunnetiloja ja kohtaamisia. Joka hetki kuolemme menneisyydellemme. Jokaisena hetkenä läpikäymämme kuolema/transformaatio on itsessään upea mahdollisuus syntyä uudestaan. Ja, kun tämän oivallamme, niin meidän ei tarvitse jatkuvasti pitää kiinni menneisyydestämme ja menneisyyden minästä sekä ohjautua näin egomme kautta.

Meidät on annettu ymmärtää, että kuolema on lopullista. Ja tietyt asiat ovatkin aistinjärjestelmiemme kautta fyysisyydessä niin. Kaikki konkreettinen, jossa ei ole elämää, elämänenergiaa, atomien värähtelyä on kuolutta. Jos, kuitenkin ymmärrämme sen, ettei kuolemassa ole mitään pelkoa vaan kuolema itsessään on yhtä luonnollista kuin syntymä, niin voimme oivaltaa myös sen olevan osa transformaatiota ja välttämätön osa jokaisen yksilön polkua. Joka hetki omassa pienessä universumissa, kehossamme, tapahtuu syntymää ja kuolemaa – energiansiirtoa. Joka hetki kehossamme tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen. Tätä kautta voimme ymmärtää myös sen, että aivan kuten kehommekin, niin meidän mielemme, tunteemme ja kaikki mikä liittyy elämäämme on jatkuvassa muutossyklissä, jossa vallitsee sekä syntymää, että kuolemaa.

Jos annamme itsellemme luvan kuolla joka hetki edes pikkasen omille tunteillemme, ajatuksillemme ja tälle olemiselle, niin voimme ymmärtää, että kaikessa on kyse muutoksesta. Näin voimme avautua uusille asioille ja usein myös paremmille asioille sen sijaan, että jumittaisimme jossakin yhdessä vaihtoehdossa ikuisesti. Yhtä nopeasti kuin, jokin asia on saapunut elämäämme, niin samalla nopeudella tuo kyseinen asia voi poistua elämästämme. Tämä pätee niin alhaiseen kuin korkeaan värähtelytaajuuteen. Takertuminen, estää yksilöä kasvamasta ja samalla edistää egosta, vastavoimasta ja näin pelosta ohjautumista. Pelossa on valtaa, mutta se ei ole millään tavalla luonnollista.

Seksuaalienergia on ilman varjoainesta luomisvoimaa puhtaimmillaan.

Mustassa magiassa vaikuttaa aina valta ja näin myös pelko. Lisäksi sen lopputulos on aina useammalle kuin yhdelle huono. Mustaa magiaa käytetään eri teollisuusaloissa ja sen intentio on aina vallankäyttö. Mustan magian energia on alhaista ja epäpuhdasta. Epäpuhtaalla tarkoitan egosta ohjautuvuutta, mikä tarkoittaa sitä, että mikään samankaltainen ei ole koskaan auttamassa yksilön tai kollektiivin kasvua, itsensä mestaruutta ja sitä kautta oivaltamista – transformaatiota. Kaikki maailmamme suurimmat ongelmat; sota, nälänhätä, poliittiset, uskonnolliset ja kaikkia massahyperajatukset ja sabotaasi yms., ovat mustaa magiaa.

Mustan magian voima on vahvempaa kuin valkoisen magian, sillä sen intentio ei ole koskaan synnyttää mitään uutta vaan aiheuttaa tuhoa. Kyllä, sen intentio on lamaannuttaa ja tuhota kaikkea itseään parempaa. Musta magia lähtee aina varjoaineksesta, toisin kuin valkoinen tai seksi magia sen puhtaimpana muotona. Seksimagiaa harrastaa moni tietämättään. Seksimagia synty kontrolloidusta seksuaalienergian eli kundaliinin käytöstä, jonka intentioana on saattaa jotain toteen, kuten vaikka luomalla uutta elämää eli tässä tapauksessa lapsia. Seksuaalienergia on ilman varjoainesta luomisvoimaa puhtaimmillaan.

Luoda voi myös sydänkeskuksen kautta, mutta se vaatii hieman enemmän yksilöltä, sillä sakraalisakran kautta on helpompaa ilmaista itseään kuin sydänkeskuksen kautta, mikä puolestaan vaatii enemmän tunnetason työskentelyä. Sydänkeskuksesta ja sen aktivaatiosta teen mahdollisesti jossain vaiheessa oman artikkelinsa. Toisinaan seksuaalienergiaa käytetään hyvinkin väärin ja vallan välineenä, mikä tekee siitä varjoaineksen. Esimerkiksi pornoteollisuus hyödyntää tätä luonnollista luomisenergiaa, nimeenomaan sen mässäämiseen ja turruttamaan ihmisiä tuntemasta tuon upean voiman taakse piiloutuvaa potentiaalia ja sen puhtainta merkitystä. Seksuaalienergia on meissä kaikissa ja toisissa sitä on enemmän kuin toisissa.

Kaikki, mikä koukuttaa on alhaisempaa värähtelytaajuutta ja kun puhutaan tällaisista konteksteista on hyvä muistaa ottaa selvää asioista myös itse ja suodattaa kaikkea lukemaansa ja kuulemaansa oman filtterinsä läpi. Toisilla meillä on enemmän tarttumapintaa kuin toisilla ja näin, jokin joka toiselle luo sabotaasia ei tee sitä toiselle. Ja edelleen, kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Mustaa magiaa harjoitetaan eri tasoilla ja sitä on erilaista. Poikkeuksena mustassa magiassa on se, että joku saattaa tietämättään tai tietoisesti käyttää sitä puolustaakseen jotain. Esimerkiksi demonien karkottamisessa käytetään usein magiaa ja hyvin usein mustaa sellaista. Tämä on kuitenkin poikkeus, sillä valkoisen magian eli pyyteetömän intention sääntö pitäisi riittää suojaukseksi. Sillä kun nostaa omaa värähtelytaajuutaan, niin myös mustan magian vaikutus lievenee.

Suosittelen oman sisäisen varjon kohtaamista ja sisäisten demonien tujottamista silmästä silmään.

Jokainen meistä tekee taikoja tietoisesti tai tietämättään, sillä jokainen meistä manifestoi asioita omaan elämäänsä. Me saatamme tehdä itsellemme mustaa magiaa silloin, jos ohjaudumme pelosta. Olen sitä mieltä, että meissä jokaisessa asuu pieni noita tai velho ja niin se on myös tarkoitettu. Olemmehan me jokainen yksi universumi Universumin sisällä. Jos me todella avaudumme sille voimalle, mikä meissä jokaisessa on, niin voimme oivaltaa, että meillä on aikamoinen valta elämässämme päättää asioista. Mielemme vain helposti tahtoo lokeroida kaikkea pelkästään näkyvän maailman perusteella.

Joku saattaa nyt ajatella, ettei kaikki ole kosmista ohjausta, eikä kaikella ole tarkoitusta. Saanen kuitenkin väittää, että kaikella on tarkoitus tai intentio vähintäänkin. Jokainen voi aloittaa itsestään pieniä empiirisiä tutkimuksia tekemällä.  Omasta kehosta on hyvä aloittaa  ja siirtyä sitten pikkuhiljaa muihin ihmisyyden tasoihin. Sitä saattaa yhtäkkiä huomata, että kaikki ihmisyyden tasot toimivat synkronismissa toistensa kanssa. Yhdenkin tarpeen ignooraaminen riittää aiheuttamaan vastareaktion toisella tasolla jne. Kaikki asiat eivät välttämättä ole tarpeellisia, mutta itsensä kuuntelemisen taito on. Kaikkea ei tarvitse saada, mutta oma kasvu on välttämätön.

Jos mennään yksilön sisäisiin demoneihin ja enkeleihin, omaan pimeyteen ja valoon, omiin trikkereihin ja omiin potentaaleihin, niin sitä huomaa, että aika vähällä pärjää. Kaikkea ei tarvitse saada. Kaikkea ei tarvitse manifestoida, mutta luomisenergiaa ei pidä koskaan patouttaa oli sitten kyseessä seksuaalienergiasta tai sydänkeskuksen luomisenergiasta. Ja loppujen lopuksi kaikki, mitä me ikinä tarvitaan on meissä jo. Se vaan on niin. Ja jos, haluaa tosiaan faktaa, niin suosittelen empiiristä tutkimusta. Suosittelen itsensä ja omien pelkojen kohtaamista. Suosittelen oman sisäisen varjon kohtaamista ja sisäisten demonien tujottamista silmästä silmään. Ja jos joku väittää, ettei sisäisen työn tekemisestä tule vahvemmaksi ja tietoisemmaksi, niin haluan todella kohdata tämän ihmisen kasvotusten.

Voiko kyseessä olla se, että emme todella halua ottaa ohjaksia ja tehdä tästä maailmasta parempaa paikkaa jokaiselle, siksi että pelkäämme kyllästymistä? Olemmeko addiktoituneet kurjuuteen?

Tällä hetkellä luomme kollektiivisesti hyvin paljon varjoainesta juuri sen vuoksi, että kohtaamme tilanteita ja asioita ennakkoluulojemme kautta. Kollektiivin fokus on mielestäni tällä hetkellä väärässä suunnassa, sillä todellinen luomiskykymme on hyvin pitkälti blokattu pelon kautta. Oli fokuksessa sitten, jokin ryhmittymä, poliittinen henkilö tai vaikka uskonto, niin aivan kuten jo edellä olen maininnut, kaikki pelosta ohjautuva on varjoainesta ja näin voimme mahdollistaa myös sen manifestoitumisen todelliseksi maailmassamme. Onhan se hyvä olla realistinen, mutta on myös hyvä tiedostaa näkymättömän kentän voima, joka on hienosyistä ja voimakkaasti vaikuttavaa. Me luodaan tämä 3D -kokemus yhdessä.

Ehkä luomamme todellisuus on juuri sellainen kuin se on, sen vuoksi, ettemme halua avartaa mieltämme ja saada uutta perspektiiviä? Ehkä pelkäämme olla itse ohjaksissa ja siksi annamme jonkun muun hoitaa kaiken puolestamme, jotta voimme valittaa siitä minkälainen tämä maailma ja sen asukit ovat… tietysti itseämme lukuunottamatta. Voiko kyseessä olla se, että haluamme todella sysätä vastuun ulkopuolellemme? Ehkä emme halua olla vahvoja ja olla itse vastuussa omasta elämästämme. Voiko kyseessä olla se, että emme todella halua ottaa ohjaksia ja tehdä tästä maailmasta parempaa paikkaa jokaiselle, siksi että pelkäämme kyllästymistä? Olemmeko addiktoituneet kurjuuteen? Mitä jos kaikki oliskin hyvin? Mitä, jos ei olisi nälänhätää, köyhyyttä ja kaikkea sitä paskaa, mitä keinotekoisesti ylläpidetään ahdeuden kautta ja toisinaan myös keinovalolla? Mitä, jos ei tarvittaisi sotaa ja kaikenlaisia uhkia sekä massahypetyssontaa, joita ylläpidetään pelon avulla vallankäytön välineenä? Liuta kysymyksiä.

Toki puolustus pitää olla kunnossa. Tarvitaanko me kuitenkaan kaikenlaisia tappovälineitä ja tietynlaisia hallinnollisia rakenteita. Toki jonkinlainen johto pitää olla. Mutta mitäpä jos ne, jotka eivät hoida pestiään, kuten todellisen johtajan kuuluu, luovuttaisivat paikkansa, niille jotka oikeasti osaavat hoitaa homman kotiin. Mitä jos jokainen oikeasti asettuisi potentiaaliinsa ja ottaisi todellisen paikkansa tässä maailmassa. Saattaisimme hyvinkin huomata jo pieniä muutoksia tekemällä, että meillä on tilaa kaikille eikä ole olemassa ylikansoittamista. Ehkä saatamme samalla huomata, että kasvihuoneilmiö on osittain hyvinkin luonollista. Jos ajattelemme asioita hieman eri kantilta saatamme oivaltaa, että meille ei kerrota totuuksia vaan valheita ja muunnettuja puolitotuuksia jatkuvasti. On paljon hyvää, mutta paljon paljon sellaista, mikä näyttäytyy hyvänä, mutta onkin pelkkää varjoainesta.

Intuitio ei tarvitse ulkoisia aistimusjärjestelmiä, vaan se on jo ja pysyy meissä.

Meille annetaan hirmusti vastuuta tämän perusihmiskokemuksen (sielun oppikoulun) lisäksi asioista, jotka eivät oikeasti edes ole meidän käsissä. Meille sysätään vastuu maailman parantamisesta samaan aikaan kuin varjoaines, mitä on paljon tämän maailman johdossa, listii ihmishenkiä ja mässää ahdeudellaan. Onneksi kuitenkin voimamme on siinä, että voimme tehdä päätöksiä, vaikka ihan pieniäkin. Päätöksiä oman itsemme suhteen ja sen miten koemme asioita. Voimme päättää olla avoimempia ja kohdata eteen tuodut haasteet ja mahdollisuudet itsemme vuoksi, oman kasvumme vuoksi. Samalla, kun teemme päätöksiä voimme huomata, että jokaisessa hetkessä ja jokainen vuorovaikutustilanne on meille annettu mahdollisuus astua omassa luomisvoimassamme areenalle, jota elämäksi kutsutaan.

Kaikkeen ei tarvitse vaikuttaa suoraan, mutta on hyvä ymmärtää, että voimme aina valita tehdä taikoja puhtaasta intentiosta, mikä aika usein näyttäytyy pieninä mahdollisuuksina. Kannattaa valita se, mitä haluaa olla luomassa, mikä ei tarkoita sitä, että pitää olla sokea totuudelle tai sinisilmäinen. On hyvä tiedostaa, että spiritualistisella tasolla on paljon meneillään kaikenlaista juuri tälläkin hetkellä. Mutta jokaisella yksilöllä on aina voima ja kyky vaikuttaa itseensä.

Intuitiota käyttämällä osaa tehdä juuri ne valinnat, jotka kulloinkin ovat tarpeen omalla polulla. Intuitio ei tarvitse ulkoisia aistimusjärjestelmiä, vaan se on jo ja pysyy meissä. Meidän ei tarvitse olla leikkikoulussa, jos olemme todellisuudessa kohta ylioppilasikäisiä. Kaikki eivät välttämättä valmistu, mutta aina kannattaa tehdä riittävästi työtä, jotta sitten uusinnoissa eli tässä kontekstissa seuraavassa elämässä, rinnakkaistodellisuudessa olisi siististi iisimpää. Ja kaikki sekin on kiinni valinnoista – siitä, että tiedostaa sen, mitä haluaa olla luomassa. Vaikka ei näkisi tai kuulisi mitään, niin on hyvä muistaa että intuitio on juuri sitä varten, että osaa suunnistaa myös pimeässä.

 

Kaikella rakkaudella,

Maindo*

%s Maindo Andem

Scroll To Top