Olet tässä: Etusivu / Elämäntapa ja inspiraatio / Laiturilla: post-traumaattisesta stressihäiriöstä ja muutama vinkki selviytymiseen
Laiturilla: post-traumaattisesta stressihäiriöstä ja muutama vinkki selviytymiseen

Laiturilla: post-traumaattisesta stressihäiriöstä ja muutama vinkki selviytymiseen

Kohtalontie

Tämä on se kohta, johon pysähdyn ajattelemaan elämääni. Tämä on se kohta, jossa silmäni avautuvat totuudelle. Tämä on se kohta, josta jatkan eteenpäin vahvempana.

Olen tienristeyksessä. Olen kulkenut tietäni välillä vasenta laitaa sivuten, välillä oikeaa laitaa sivuten. Joskus olen halunnut kulkea taaksepäin, mutten ole voinut, sillä tämä tie ei voi viedä taaksepäin vaan on kuljettava eteenpäin.

Tie voi olla kiemurainen ja sokkeloinen, täynnä risteyksiä ja polkuja. Kiemurat ja sokkelot tekevät tiestäni mielenkiintoisemman kulkea, vaikkei niistä aina helposti selviäsikään takaisin suoralle tielle. Risteyksissä minulla on mahdollisuus valita kuljenko tietäni suoraan, vasemmalle vai oikealle. Polut auttavat useimmiten, ne nopeuttavat kulkuani. Toisinaan ne voivat johtaa väärälle tielle. Tahdonvoimalla voi kuitenkin lopulta selvitä väärältä oikealle tielle takaisin.

Joskus tielle sattuu esteitä, joista tavalla tai toisella selviytyy. Joskus esteen yli voi hypätä, joskus on mentävä ali. Olen havainnut, että paras on kävellä niiden läpi ottaen ne haasteena. Koetut esteet vahvistavat ja tekevät tienkulkijasta juuri sen, joka hän on. Taival on välillä ilon täyttämä, välillä surun ja pettymyksen turruttama. Välillä ei näe kävellä eteenpäin ja esteet saavat kulkijan kompuroimaan. Esteiden sattuessa huomaa, että taival on täynnä valoa, lyhtyjä. Vaikka taival kävisi sietämättömän raskaaksi kulkea, lyhdyt auttavat jatkamaan tiellä eteenpäin, sillä ne tuovat valoa pimeälle tielle. Päättäväisesti tienkulkija pyrkii valon täyttämällä tiellä esteen läpi.

Seison risteyksessä. Päätän jatkaa eteenpäin haluamaani tietä. Valitsen risteyksestä sen tien, joka tuntuu oikealta – en valitse polkua enkä tietä tai toista, joita minulle tarjotaan. Valitsemani tie vie minut sinne minne kohtalo johdattaa. Tieni on sellainen millaisen siitä teen. Tulen kulkemaan vielä pitkään tietäni ja valitsen kaikissa tienristeyksissä itselleni sopivan vaihtoehdon.

Tahdon kulkea tietäni niin pitkään, kunnes taival lopulta päättyy, ei omasta vaan suuremman voiman tahdosta. Tieni päässä taivaallinen syleily odottaa, mutta siihen asti taival jatkuu.

-Maindo

Ps. Tässä linkit parille sivustolle, jotka voivat antaa apuja post-traumaattisen stressihäiriön tueksi ja ymmärtäämään mistä on kyse – suosittelen lämpimästi:

https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/post-traumatic-stress-disorder/symptoms-causes/syc-20355967

http://www.ptsdassociation.com/coping-strategies/2015/7/15/trauma-and-the-spiritual-path

Otsikon kuva by: Mira Ylinampa

%s Maindo Andem

Scroll To Top