Luottamus ja irtipäästäminen

Otin intuitiivisen energiahoitamisen kurssin lopputyön aihealueeksi tarkastella omaa suhdettani luottamukseen ja irtipäästämiseen. Aihe kumpusi vahvasti sieluni syövereistä ja huomasin jälkikäteen käsitelleeni aihealuetta aiemminkin. Olen nimittäin nyt parin kuukauden ajan tehnyt ääninauhoja aina hetkittäin mieltäni askarruttavista asioista. Suurimmat oppiläksyni tässä elämässä liittyvät kahteen ärrään eli rahaan ja rakkauteen, jotka noin yleisesti kulkevat käsi kädessä ja molemmat omaavat omanlaisensa energian sekä ovat eri tavoin myös konkretisoitavissa. Tosin raha tunnetaan hyvin pitkälti sen setelimäisessä tai kolikkomaisessa muodossaan. Rahasta kuitenkin kirjoittelen lisää vielä myöhemmin, joten nyt takaisin aiheeseen.

Hetkittäin kovinkin analyyttisenä ihmisenä olen pohtinut paljon, mistä luottamus kumpuaa ja mitä se oikeastaan on. Oivalsin jonkin aikaa sitten, että luottamus on tietoa ja mielenrauhaa. Luottamus on sitä, ettei pelkää tuntematonta – elämää ja sen mukana tuomia haasteita. Luottamus ei kuitenkaan ole sitä, ettei ole tietoinen mahdollisista riskeistä ja epäonnistumisen mahdollisuudesta. Luottamus on siis sitä, että uskaltaa antautua elämän vietäväksi ja sitä, että uskaltaa tietoisesti luoda elämäänsä – unelmoida, mennä eteenpäin, kompuroida ja ottaa yhä uudestaan riskejä sekä luovuttaa, jos tarve vaatii. Luottamus ja irtipäästäminen ovat toistensa sisaruksia. Kun ihminen päästää irti jostain ajatuksesta tai ylipäätään suorittamisesta, niin samassa hän ilmoittaa maailmankaikkeudelle luottavansa. Irtipäästäminen ei ole siis sitä että antaa periksi vaan sitä, ettei pakonomaisesti yritä luovia asioita. Kun on toivonut, visioinut ja ottanut askeleen tai pari haluamansa asian saavuttamiseksi, niin sen jälkeen irtipäästäessään on antautunut elämän ohjattavaksi.

Jokaisella meillä on erilaisia ajatus- ja toimintamalleja sekä pelkoja, jotka saattava juontaa juurensa pitkälti menneisyyteemme. Syy miksi pidämme kiinni näistä rajoittavista tekijöistä, johtuvat siitä, ettemme luota tarpeeksi siihen, että elämä pitää meistä huolta. Riippuen yksilön ominaisesta energiasta voidaan karrikoidusti jakaa ihmiset kahteen ryhmään: suorittajat ja laiskat. Suorittajat pakottavat elämää ja yrittävät tavalla tai toisella saada haluamansa eivätkä osaa luovuttaa vaan uppiniskaisesti tekevät kaikkensa, jotteivät menettäisi kontrolliaan. Suorittajat yleensä päätyvät burnouttiin, joka onkin heidän tapansa pysähtyä ja lopulta antautua elämän vietäväksi. Laiskat puolestaan eivät tee mitään – juuri ollenkaan. Elämä on heille taakka ja heillä on elämän suhteen yleisesti hälläväliä –asenne. Yleensä laiska ihminen ei jaksa nostaa evääkään saadakseen haluamansa ja tuudittautuu siihen, että jos jokin asia ei tapahdu niin se ei ole tarkoitettu. Ja niinpä laiskan ihmisen elämässä ei yleensä tapahdu mitään – vuodet vierivät samalla tavalla, eikä mitään uutta ei juuri ilmaannu ja vaikka ilmaantuisikin, niin ei se vätys sitä huomaa, koska ööh elämä on. Laiska yleensä kyllästyy elämään ja muuttuu happamaksi sekä katkeraksi olennoksi. Hyvin usein kuitenkin meissä on näitä molempia. Olemme hetkittäin suorittajia, hetkittäin laiskoja ja mahdollisesti samanaikaisesti molempia useammalla elämän osa-alueilla.

Olen kyseenalaistanut elämässä paljon asioita ihmisiin ja elämään liittyen. Olin joskus nuoruudessani erittäin sinisilmäinen ja kun tarpeeksi monta kertaa koin luottamuksen menetyksen aloin epäröidä. Myöhemmin kärsinkin epäluottamuksesta ihmisiin ja elämään, mikä johtui monista menneisyyden tilanteista sekä myös siitä, etten itsekään ollut aina luotettava. Ymmärsin jonkin aikaa sitten, että itseasiassa luottamus elämään näyttäytyy ihmisten kautta. Se miten pystyn luottamaan ihmisiin kertoo siitä miten pystyn luottamaan itseeni ja sitä kautta elämään. Sokeasti ei pidä kuitenkaan mennä uskomaan kaikkea, mutta jos luotan elämään, niin silloin elämä näyttäytyy siinä kaikessa kirjossaan ja sen kauneudessaan, ja mitä se kulloinkin on. Epäluottamus elämään näkyy siis toisten ihmisten kautta.

Luottamuksen puute elämään näkyy ulkoisesti jonkinlaisena epätasapainona ja levottomuutena tai passiivisuutena. Olen joskus menneisyydessäni yrittänyt pakottaa asioita ja elämää; ihmissuhteita, uraani, raha-asioita, terveyttä – niin ja lopputuloksia, jotta elämäni olisi helppoa. Tästä syystä olen hyppinyt paikasta toiseen ja sabotoinut asioita. Olen sitä kautta hankaloittanut elämän luonnollista kulkua ja oman elämäni lisäksi myös muiden elämää, koska olen toiminut loppujen lopuksi pelkojeni kautta. En ole pystynyt luottamaan. Ja luottamus ei tarkoita pelottomuutta ja pelkojen poissaoloa vaan sitä, että tiedostaa pelkonsa ja rohkeutta kohdata tuntematon. Kun luottaa elämään, niin pelot on nähtävissä, tunnettavissa ja silloin niistä voidaan myös päästää irti. Tällöin sallii myös sen, että asiat tapahtuvat luonnollisen rytminsä mukaisesti ja että pystyy ottamaan vastaan sen, mitä elämä tuo.

Jos ajatellaan esimerkiksi suhdettani talouteen (jota siis olen useamman vuoden ajan yrittänyt suorittaa ja välillä myös laiskotellut), niin minulla on ollut erittäin suuri luottamuksen puute. Muutama vuosi sitten en pystynyt, enkä kyllä halunnutkaan kohdata talouteeni liittyviä pelkoja ja niinpä aloin sabotoimaan elämääni pelkojeni kautta. En luottanut elämän luonnolliseen virtaan ja antanut asioiden tapahtua omalla painollaan. Ja mitä rakkauselämääni tulee – voih, olen toiminut sen suhteen aivan samalla tavalla kuin talouteni. Olen yrittänyt pakottaa rakkautta, hah, eikä se ole mahdollista. Ja se miltä se epäluottamus elämään ja pelko tuntemattomasta tuntuivat kehossani, oli aika pitkälti ahdistavaa. Kehoni ilmensi huonoa oloani ja kykenemättömyyttä päästää irti. Ja elämäntilanteenikin näytti juuri siltä, miltä kehossani tuntui ja mielessäni ajattelin. Näin jälkeenpäin koen olevani onnellinen siitä, että olen pystynyt ilmentämään epäluottamustani ja epätasapainoani konkreettisesti elämässäni patouttamatta niitä. Sisäisen epätasapainon ilmentäminen ulospäin mahdollisti minulle sen, että pystyin käsittelemään konkreettisesti asioita. Minulla oli aina lapsena tapana siivota huoneeni niin, että heitin kaikki tavarat kaikista laatikoista ja hyllyistä keskelle huonettani. Puhdistin hetkellisen sekasorron kautta myös sisäistä maailmaani, mikä tuli siivottua tohinalla ja jonkin ajan kuluttua huoneeni oli jälleen siisti.

On jännä tajuta olevansa siinä pisteessä, joka itse asiassa liikuttaa minua paljon, jossa ymmärtää täysin sen, että olemme ihmisenä pieniä, mutta jumalaisena olentona suuria. Ja se jumallainen olento, jota jokainen tahollamme olemme, haluaa olla pieni, jotta se näkisi todellisen voimansa. Ja antautuminen on todellinen voima. Se että irtipäästää ja luottaa on se todellinen voima. Ei se, että yrittää luoda asioita egosta tai siitä ettei halua kohdata elämää. Vaan todellinen voima on sitä, että antautuu. Antautuminen; irtipäästäminen on todellista luottamusta jumalaiseen ja elämään. Se on sitä, että sallii itsensä – sielunsa kulkea sillä polulla, joka on tarkoitettu. Ja totta kai ihmisenä voi vaikutta siihen, miten elämässä asiat kulkevat ainakin omalla suhtautumisellaan. Mutta päätä ei aina tarvitse hakata seinään. On hyvä yrittää ja mennä eteenpäin sekä olla luovuttamatta tilanteissa, jotka vaativat hitusen ponnistelua, koska myös sitäkin kautta elämä haastaa. Mutta jokainen voi tunnistaa kehossaan milloin energia on pakottavaa, milloin jarruttelevaa ja milloin omaa luottamusta.

Luottamus on syvä sisäinen tieto siitä, että on toimittava jollakin tietyllä tavalla ja luottamus tuntuu kehossa syvänä rauhana. Jos on tehtävä jotain, niin se on tehtävä ja jos on parempi olla tekemättä mitään, niin silloin ei tee mitään, mutta syy toiminnan takana on sisältä kumpuava tieto. Tämä intuitiivinen tieto on rauhaa ja sellainen, että se ajaa toimimaan tarvittaessa hyvinkin radikaalilla tavalla, mutta se ei sabotoi eikä sisällä draamaa. Luottamus sisältää tiedon mahdollisesta epäonnistumisesta, mutta ei todellista pelkoa siitä. Kun toiminnassa on mukana epäluottamuksen aiheuttamaa sabotaasienergiaa, niin se tuntuu kehossa levottomuutena tai sitten sellaiselta, että on täysin turta. Epäluottamus aiheuttaa sen, että tekee hätiköityjä päätöksiä (lue impulsiivisuus) tai sitten sitä, ettei kykene tekemään päätöksiä ollenkaan. Elämään toki kuuluu jarruttaviakin voimia, jotka tuodaan testaamaan nimenomaan luottamusta ja ihmisen todellista tahtotilaa. Elämä haastaa sitä, kuinka paljon ihmisellä on luottamusta itseensä. Ja kun toimii sen sisäisen ohjauksensa kautta, niin sen kyllä tuntee kehossaan, vaikka haasteita kuinka piisaisikin. Luottamuksessa ei ole siis sabotaasienergiaa. Sabotaasienergia tosiaan esiintyy rauhattomuutena ja/tai hälläväliä -asenteena sekä tuntuu kehossa siltä kuin olisi vetänyt liikaa kofeiinia tai sitten siltä, että on täysin lamaantuneena. Joko ei tiedä mihin energiansa pistäisi ja kanavoisi tai sitten energia riittää juuri ja juuri vessassa käyntiin, mutta ei edes hampaiden pesuun. Sabotaasienergia voi näkyä ulkoisena rauhallisuutena, vaikka sisällä velloisikin, jos ihmisellä on vahva kontrolli. Sabotaasienergian tunnistaa kuitenkin siitä parhaiten, että fokus ja tietoisuus elämässä katoavat.

Oivalsin muutama viikko sitten ystäväni kanssa keskustellessani, että monet tekemäni ratkaisut ovat kummunneet juuri epäluottamuksen aiheuttamasta sabotaasienergiasta. Kun ajattelen romanttisia suhteitani, niin niissä on ollut vahvasti uhrautumisena näkyvä sabotaasienergia läsnä, joka ei ole luottamusta, vaan marttyyrinomaista tapaa saada itsellensä haluamansa. Kun ihmissuhteissa luottaa toiseen, niin ei yritä muuttaa toista tai parannella toista vaan ainoastaan itseään. Miksi ihmeessä missään tilanteessa tulisi lähteä asioita muutamaan ulkopuolelta, kun todellinen työmaa löytyy sisältä? Jokaisen on tehtävä muutos itsessään, jonka haluaisi nähdä ulkopuolellansa. Voi että, mitä ihanaa tapahtuukaan, kun uskaltaa katsoa syvälle sisimpäänsä ja nähdä elämän kauneus siellä. Kun luottaa elämään, voi päästää irti itseä rajoittavista tekijöistä ja asenteista, joita itseään kohtaan on. Samalla myös tajuaa sen, ettei koko maailmaa tarvitse alkaa muuttamaan vaan ainoastaan itseään ja sitä kautta myös maailma ympärillä muuttuu. Kun minä muutun, niin myös maailmani muuttuu. Tämä ei siis tarkoita sitä, ettei olisi velvoitteita ja haasteita, ei suinkaan vaan sitä, että itseensä suhtautuu lapsenomaisella mielenkiinnolla ja samalla asenteella elämään.

Kun lapsi opettelee kävelemään, on hänen ensi opittava konttaamaan (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Kaatumisia ja itkuja kyllä tulee, mutta takapakit eivät estä lasta yrittämästä uudelleen, vaikka välillä pientä taukoa saattaisi joutua pitämään. Kasvaminen on sitä, että kompuroi. Olen aina halunnut luoda ympärilleni rakkautta, rauhaa, iloa, onnea ja vaurautta. Tosin, kun en antanut sitä itselleni, niin se ei ole myöskään manifestoitunut ympärilleni. Luottamuksessa ja irtipäästämisessä on se, että antaa itselleen luvan haaveilla ja uskaltaa antautua elämän vietäväksi sisäistä ohjaustaan kuunnellen. Ja kun elämään luottaa, niin tietää sen, että mitä ikinä eteen tulee, niin se on juuri siinä, missä sen pitääkin olla. Ja kun päästää irti, niin uskaltaa mennä epämukavuusalueellekin. Vastaanottaminen ja antaminen voivat hetkittäin haastaa meitä. Toisinaan on vaikeaa antaa rakkautta, rahaa, aikaa yms. ja toisinaan on vaikeaa vastaanottaa niitä. Kun antaa elämälle luottamusta, niin saa takaisin luottamusta. Ja kun päästää irti, niin on vapaa.

Alla vielä muutama esimerkki, jotka ovat auttaneet minua matkallani kohti luottamusta ja irtipäästämistä:

• Musiikki ( mikä tahansa mielimusiikki ja tsemppausbiisit sekä yleisesti esim. rock, klassinen ja istrumentaalinen)
• Hoitokivet (esim. malakiitti, sodaliitti ja obsidiaani)
• Terapia ja vaihtoehtoiset hoidot (esim. reiki, intuitiivinen energiahoito, psykoterapia)
• Puhuminen
• Keskittyminen hetkeen ja siihen, mitä kulloinkin tekee
• Harrastukset ja itsensä ilmaisu ylipäätään
• Luonto
• Meditoiminen
• Affirmaatiot (esim. ”Minä elän hetkessä, opin menneisyydestäni ja luotan tulevaisuuteen.”)
• Kirjoittaminen (ajatusten ja unien kirjoittaminen – alitajunta viestii monista asioista, jotka jälkeenpäin saattavat aueta uusina oivalluksina)

-Maindo xxx