Mietteitä rahasta, antamisesta ja vastaanottamisesta sekä talouden oppiläksystä

Ihmisen sielunpolkuun kuuluu erilaisia oppeja kohtaamisien ja tilanteiden kautta. Yksilön perusvärähtelytasosta ja kasvun mukana tuomien uusien energioiden kautta jalostuu aina kulloisella hetkellä ja yksilön kasvun kannalta tarpeelliset oppiläksyt. Ennen sielun inkarnoitumista valitaan syntymäpaikan ja maan lisäksi, aika, nimi, rotu, vanhemmat, joilta on mahdollisuus oppia sielun kasvun kannalta jotain tavalla tai toisella elintärkeää. Lisäksi solmitaan sielunsopimukset tulevan elämän aikana kohdattavien sielujen kanssa sekä tulevat välietapit ja opittavat asiat. Kun synnymme tähän maalliseen elämään, unohdamme suurimman osan tiedostamme ja todellisen alkuperämme, sillä eihän tässä elämänkoulussa olisi muuten haasteen, oppimisen ja löytämisen iloa. Lapsena sekä myöhemmin herätessämme saatamme kuitenkin hetkittäin muistaa mistä tulemme ja mihin olemme menossa, minkä tarkoituksena onkin auttaa meitä suunnistamaan polullamme kohti kasvumme huippua.

Antamisen ja vastaanottamisen välillä on vallittava tasapaino.

Entisenä rahoitusalan ammattilaisena olen ollut melko hyvä opastamaan muita mm. taloudellisissa asioissa, mutta paradoksaalista kyllä, olen siitä huolimatta onnistunut vuosia sitten tyrimään oman talouteni erinomaisesti. Nyt vuosia talouden oppiläksyä kolunneena voin sanoa, että suurin ongelmani on ollut vastaanottamisessa ja luottamisessa. Elämäni oli jossakin vaiheessa siinä pisteessä, että tililläni oli 40 senttiä, enkä tiennyt milloin saisin seuraavan kerran rahaa. No, joku tuttu voisi nyt tuumata mielessään, että omapa on vikasi, miksi et mennyt oikeisiin töihin. Tuohon tuumailuun voisin vastata, että kuuntelin johdatustani, koska halusin voida paremmin. Etsin omaa polkuani pitkään ja koska opin lapsuudessani jossakin vaiheessa paheksumaan rahaa, sillä perheemme ainoat riidat olivat rahasta johtuvia, niin päätin valita rakkauden. Pankissa opin entisestään inhoamaan rahaa, sillä eihän idealistin sovi arvuuttaa ihmisiä jonkun pankkitilillä olevan luvun ja sen perässä olevien nollien mukaan. Rahasta jossain vaiheessa paisui niin suuri ongelma, että jouduin kohtamaan sen, että oma tuhlaavainen luonteeni ja alituinen antamisen tarve oli laitettava ruotuun. Näin ollen, elämäntilanteestani, veloistani ja rahattomuudestani johtuva ahdinkoni kasvoi niin suureksi, että minun oli turvauduttava rakkaiden ihmisten apuun. Oli vaihe, jolloin minulla ei ollut kotia ja ystäväni asuttivat minut ja toisinaan myös ruokkivat. Kaikki saamani rahat menivät velkoihini. Kun pikkuhiljaa sain elämäni tasapainoon aloin ymmärtää asioita hyvinkin henkiseltä näkökannalta ja tajusin, että maailmankaikkeus halusi näyttää minulle, että tasapaino on oltava ja siihen on pyrittävä – ihan kaikessa. Antamisen ja vastaanottamisen välillä on vallittava tasapaino. Jos ylpeys ei ole sukupolvelta toiseen antanut periksi ja raataminen on ollut sisukkaasti päämääränä, niin nyt se ajatus ja siihen liittyvä omanlaisensa kirous on sitten putsattu osaltani. Olen oppinut luottamaan ja vastaanottamaan ja olemaan kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Näin vuosien jälkeen ja rohkeammin omaa tietäni kulkevana koen, että on tärkeä jakaa ajatuksia, jotka liittyvät talouteen, rahaan ja ylipäätään kansaamme.

Raha on yleisesti käytetyn ajan vaihdantaväline tai jos konkreettisemmin sen ajattelisi, niin se on korvaus yksilön tekemästä työstä.

Raha ja sen energeettinen värähtely on hyvin nautraali, mutta se miten ympäristö on opettanut meidät suhtautumaan rahaan vaikuttaa siihen, millaiseksi tuo energia muuttuu yksilön omassa elämässä. Rahaan liittyy aika usein hyvinkin suuria tabuja ja ennakkoluuloja, mutta noin kärjistetysti voidaan ajatella, että joko sitä pidetään jumalana tai sitä paheksutaan ja vältellään ylitse kaiken. Voidaan ajatella, että raha voisi olla myös jossakin muussa muodossa, kuten ennen muinoin sitä edusti oravannahka. Raha on yleisesti käytetyn ajan vaihdantaväline tai jos konkreettisemmin sen ajattelisi, niin se on korvaus yksilön tekemästä työstä. Ajatellaanpa, että jokaisen tekemä työ oli sitten kyseessä siivoaminen, lannan luonti, ammattiurheileminen, ompeleminen, ihmisten konsultointi tai asiakaspalvelutyö, olisi samanarvoinen. Jokaisen tehdyn työtunnin arvo olisi siis sama, minkä avulla voimme tarkastella rahaa neutraalista näkökulmasta. Jokainen tunti olisi arvoltaan esimerkiksi 10 euroa ja näin ollen jokaisen yksilön maksimi saldo per päivä olisi 240 euroa. Ok. Tämä pätisi siis kaikkiin töihin, teki sitten mitä tahansa. Jokaisen aika olisi yhtä arvostettu, olisi hän sitten maamme johtaja tai kuka tahansa muu. Kun ajattelee luontoa, niin karkealla skannauksella katsottuna ei yhdenkään kasvin tai eläimen käyttämä aika ole toistaan tärkeämpi. Näin ollen luonto ei arvuuttele tai katso jotakin tärkeämmäksi kuin toinen. Näin ei kuitenkaan ole ihmisten suhteen. Arvuutamme ja laitamme asioita jatkuvasti arvojärjestykseen ja opimme myös lapsuudestamme lähtien pitämään tiettyjä asioita, tilanteita ja ihmisiä muita tärkeämpinä. Ja näin on myös rahan suhteen. Jossain vaiheessa rahasta tuli niin tärkeä ja suuri asia ihmisten keskuudessa, että joko sitä himoitaan tai sitten sitä vihataan ja siinä samalla kadehditaan sitä, että jollakin on enemmän kuin itsellä.

Kontrolloimisen ja paapomisen sijaan koen, että maamme olisi syytä muuttua yhteisöllisemmäksi ja kannustavammaksi.

Sain jonkin aikaa sitten vahvan johdatuksen ja näin edessäni vision, joka näytti minulle, miksi ihmiset ovat inkarnoituneet Suomeen. Suomen suurin ongelma on ollut satoja vuosia se, ettei uskalleta vastaanottaa ja antaa. Suomen energia on jokseenkin hyvin pysähtynyttä, mikä tarkoittaa sitä, että osa yhteiskuntamme järjestelmistä toimii kuin nakin ja makkaran aikaisilta ajoilta, jolloin ihmisen evoluutio oli huomattavasti hitaampaa kuin näinä aikoina. Tietty jäyhyys ja periksiantamattomuus, joita jollakin tavalla pidämme suurina hyveinä estävät oikeasti kansaamme kehittymästä ja vaurastumasta. Ja rahaa nyhdetään väkipakolla sieltä, missä sitä ei ole. Yhteiskunnan alaluokkia ei pyritä kehittämään ja samalla ero luokkien välillä on kasvanut huomattavasti. Suurin osa upeista suomalaisista yrityksistä ei enää toimi Suomessa vaan jossakin muualla, kuten Aasiassa. Kontrolloimisen ja paapomisen sijaan koen, että maamme olisi syytä muuttua yhteisöllisemmäksi ja kannustavammaksi. Suomessa on erinomainen potentiaali kehittyä ja pärjätä maailmalla muussakin kuin urheilussa ja teknologiassa. Mitä jos vaikka yksilöitä kannustettaisiin töihin, toteuttamaan unelmiansa ja vaikka perustamaan omia pienyrityksiä sekä vaikuttamaan lähiympäristössään esimerkiksi erilaisin kampanjoin, kuten siivotaan naapurusto yhdessä. En usko, että oikeasti kukaan haluaa olla tekemättä mitään. Elämä on aina luonnollisesti eteenpäin ja kasvuun ohjautuvaa voimaa ja jokainen tarvitsee ja haluaa saada käyttämästään työajasta kohtuullisen korvauksen. Mutta mikä estää?

Yleisesti oppiläksyt sisältävät upean palkinnon, oikean aarteen, kun ne saadaan läpikäytyä.

Suomeen inkarnoituneet yksilöt käyvät tavalla tai toisella rahan ja talouden oppiläksyn, sillä se on valittu myös putsaamaan tämän maaperän värähtelytason luottamukselle ja vauraudelle. Rahan oppiläksy on yksilökohtainen ja voi perustua kahteen tapaan tarkastella rahaan liittyvää käsitystä. Suomessa yleensä kyse on kahdesta asiasta tuhlaavaisuudesta tai pihtailusta. Yleisesti oppiläksyt sisältävät upean palkinnon, oikean aarteen, kun ne saadaan läpikäytyä. Läksyn läpikäymiseksi ja sen sisällä olevan aarteen vastaanottamiseen voi vierähtää vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Talouden oppiläksy ei ole pelkästään yksilötasolla vaan myös kollektiivisessa mielessä hyvin vaikeaa ja siihen liittyy luottamuspulan lisäksi myös vastaanottamisen ja antamisen tasapainon puute. Joko rahaa laitetaan likoon tai sitten siitä pidetään kiinni kynsin ja hampain ja molemmissa tapauksissa kyseessä on luottamuksesta. Suomessa ei energeettisesti uskalleta vastaanottaa ja siksi juuri olemme täällä. Opettelemme avautumaan vauraudelle ja olemme putsaamassa jotain sellaista pois, jota maamme ei enää tarvitse.

Rahaan, kuten kaikkeen energiaan liittyy antamisen ja vastaanottamisen vuorovaikutuksen laki.

Yksilön itsetunto rakentuu jo varhain lapsuudessa. Opimme tavoittelemaan ympäristömme kasvatuksen ja myöhemmin ystävien ja työympäristön vaikutteista riippuen erilaisia asioita. Kollektiivisesti hyvin monet tavoittelevat konkreettisia ja näkyviä asioita tai sellaisia, jotka on arvuutettu kansallisesti, paikallisesti tai suvun sisällä tärkeiksi. Perinteisesti ihmiset tavoittelevat rahaa, onnellista parisuhdetta, perhettä, omistusasuntoa, kesämökkiä rantasaunalla, upouutta autoa, lemmikkieläintä ja lomamatkaa. Jos kuitenkin sivuutetaan nuo 7 jälkimmäistä ja keskitytään tuohon ensimmäiseen, niin se mitä rahaan ja sen tavoitteluun tulee, on ristiriita siitä, miten siihen suhtaudutaan. Rahaan, kuten kaikkeen energiaan liittyy antamisen ja vastaanottamisen vuorovaikutuksen laki. Jos jotain laitetaan kiertämään, niin on oletettavaa että se tulee aina jossakin muodossa takaisin, muttei välttämättä samasta lähteestä. Jos ajatellaan sateen syntyä ja sitä miten sadepisarat virtaavat maaperän läpi ensin raviten sitä ja sen jälkeen ohjautuen pohjavesien kautta jälleen uusiksi sadepilviksi, niin voidaan huomata, että luontoon ja luonnollisuuteen liittyy kehänomainen sykli. Ja näin siis energia kiertää esimerkin tavoin luonnossa; luonnollisesti ja sama pätee myös energiaan, jolle olemme antaneet vaihdantavälineeksi rahan.

Lähes poikkeuksetta ongelma piilee siinä, että ihmiset joko pitävät itseään toisia tärkeämmässä roolissa tai vähättelevät itseään, mistä syntyy epätasapainoa.

Kun ostat ansaitsemallasi rahalla jotakin, saat itsellesi ideaalisesti ajateltuna jonkun tarpeellisen hyödykkeen. Tuo käyttämäsi raha siirtyy mahdollisten välikäsien kautta yhdelle tai useamman taholle käyttöön, joka sitten voidaan jälleen pistää eteenpäin erilaisessa muodossa. Ajatellaanpa, että saisit sen 240 euroa päivässä ja jok’ikinen päivä menisit ja käyttäisit osan tuosta rahasta samaan paikkaan, mistä ne olisit saanut. Joka päivä saamasi raha menisi tuohon samaan kohteeseen ja tuo taho saisi joka päivä jonkin verran lantteja, mutta ei pistäisi niitä kiertoon ja pikkuhiljaa sataset muuttuisivat tonneiksi ja tonnit kymmeniksi tuhansiksi ja niin edelleen. Tuo taho, jonne olisit laittanut rahasi ja josta ne myös olisit saanut, laittaisi liinat kiinni ja jossain vaiheessa sinulla ei olisi enää lantin lanttia ja huomaisit olevasi varaton. Ja tuo taho, johon olisit käyttänyt rahasi, pyöriskelisi rahakasan päällä kuin Roope Ankka konsanaan, sillä raha vaan seisoisi. Pikkuhiljaa tämä rahakasassa kieriskelevä yksilö huomaisi, ettei hänen luonaan käy enää kukaan, sillä sinulla ei olisi ollut aikoihin vaihdantavälineitä käytössäsi ja jos nyt totta puhutaan niin varmaankin olisit jo noussut parrikaadeille. Ajan kuluessa kävisi niin, että molemmat omilla tahoillaan tylsistyisivät toimettomuuteen, sillä rahaa ei tulisi eikä menisi, eikä sitä annettaisi eikä sitä kukaan vastaanottaisi. Hitusen kehno esimerkki sinällään, mutta totuus on se, että se voisi olla toisinkin päin, niin että rahaa ei suostuttaisi vastaanottamaan ja sama tapahtuisi, joka myös siinä tapauksessa.

Antamisen ja vastaanottamisen on siis oltava tasapainossa. Useimmiten ihmiset ottavat jommankumman roolin, joko vastaanottajan tai antajan roolin ja pysyvät niissä joko ahneuksissaan tai martyyrinomaisesti. Lähes poikkeuksetta ongelma piilee siinä, että ihmiset joko pitävät itseään toisia tärkeämmässä roolissa tai vähättelevät itseään, mistä syntyy epätasapainoa. Lisäksi on niitä yksilöitä, jotka saattavat olla samanaikaisesti myös antamatta ja vastaanottamatta, mikä sekin on luonnotonta. Todellisuudessa on, kuten edellä on jo toistamiseen käynyt ilmi, että luonnollisesti energia kiertää. Energia voi kuitenkin vaihtaa materiaalisella tasolla muotoa välissä esimerkiksi rahasta kännykäksi, mutta voi olla, että se jossain myöhemmässä vaiheessa muuntuu jälleen kokonaan samaksi tai sitten osittain esimerkiksi, jos kännykkä myydään tai sitten vaihdetaan uudempaan malliin.

Mitä enemmän yksilöllä on, niin sitä enemmän siitä tulisi olla jaettavaksi – ainakin luonnollisesti ajateltuna. Mitä enemmän yksilöllä on sitä enemmän se mahdollistaa hyvinvointia myös muille yksilön omien tarpeiden lisäksi – ainakin luonnollisesti ajateltuna.

Elämänvoima ja elämä suuntaavat eteenpäin ja aktiiviseen toimintaan. Ihminen luonnollisesti tarvitsee itselleen; elämälleen jonkun merkityksen ja samalla myös hänellä on luonnollisesti tarve saada itselleen turvaa ja varmuuden siitä, että hänen tarpeensa tulevat tyydytetyksi. Tekemästä työstä on siis syytä saada riittävä korvaus, jotta yksilö voi turvata perustarpeensa. Raha, joka on tuo neutraali energia paitsi mahdollistaa sekä helpottaa asioiden toteutumisen ja hyödykkeiden saamisen, se myös luo turvaa tällä ihmistasolla. Mitä enemmän yksilöllä on, niin sitä enemmän siitä tulisi olla jaettavaksi – ainakin luonnollisesti ajateltuna. Mitä enemmän yksilöllä on sitä enemmän se mahdollistaa hyvinvointia myös muille yksilön omien tarpeiden lisäksi – ainakin luonnollisesti ajateltuna. Läpikäytävien oppiläksyjen ja opittujen mallien myötä yksilön toiminta voi olla hänen taloudelliseen tilanteeseen nähden hyvinkin ristiriidassa. Sielut valitsevat oppiläksynsä niin, että ne tukevat kasvua parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisesti tarvittaessa putsaavat sukupolvien epäterveitä ja rakkaudettomia toimintamalleja. Yksilö voi valita hetkellisen rahattomuuden, loppuelämän askeettisuuden tai totaalisen köyhyyden yhtälailla kuin koko elämän kestävän rikkauden oppiakseen jotakin todella arvokasta. Alla olevien ensimerkkien on tarkoitus avata hieman tilanteita, miten muun muassa talouden oppiläksy saattaa näkyä yksilön elämässä sekä sen sisällä piilevän opetuksen tarkoitus.

Esimerkki A. Sielu syntyy tyttölapsena perheeseen, jonka sukupuussa on edeltäjiä ruhtinaallisista suuriin vaikuttajiin asti. Hän elää perheen nuorimpana lapsena oppien, että raha on tärkeää ja sitä on riittämiin ja tapa jolla hänen kiireiset vanhempansa osoittavat hänelle rakkautta on antamalla hänelle rahaa ja tavaroita. Melko nopeasti tyttö oppii että hän voi saada kaiken ja oppii myös sen, että rahalla ja materialla voi hoitaa itsensä ulos kiperistäkin tilanteista. Elämä kuitenkin opettaa ja koulii häntä. Kuluu aikaa ja nyt 40 -vuotias menestynyt yritysjohtaja on yksinäinen ja sisällä vellova tyhjyys johtuu siitä, että hän ei ole koskaan tiennyt onko hän ollut rakastettu itsensä vai ulkoisten puitteittensa johdosta. Hän pelkää antaa materiaa, koska luulee, että ihmiset käyttävät häntä hyväksi ja samalla hän pelkää vastaanottaa, sillä hän myös pelkää kiintyvänsä ja sitä kautta joutuvansa hyväksi käytetyksi. Antamisen ja vastaanottamisen energia on jähmettynyt ja energia ei virtaa. Kyse on luottamuksen puutteesta. Aikaa kuluu ja yritys, jossa nainen on johtajana siirtää ulkomaille toimintansa ja haluaa naisen mukaansa. Niinpä nainen päättää tehdä elämänsä suurimman päätöksen ja muuttaa työnsä perässä. Menee tovi ja naisen ulkomaalainen kollega rakastuu hänen silmittömästi. Ajan kanssa nainen oppii luottamaan tähän anteliaaseen mieheen ja oppii myös itse vastaanottamisen myötä antamaan niin rahaa kuin rakkautta.

Maalimankaikkeus oli puhunut.

Esimerkki B. Sielu syntyy keskiluokkaiseen työväen perheeseen keskimmäiseksi pojaksi. Hän oppii perheensä kautta, että mitään ei tule helpolla Hän oppii myös jakamaan viiden sisaruksensa kanssa kaiken, sillä perheellä varat riittävät lähinnä ruokaan ja muihin tarpeellisiin menoihin. Poika varttuessaan oppii anteliaaksi ja avuliaaksi. Hän oppii välttelemään vaurautta, sillä, että antaa ja antaa ja antaa. Hän oppii elämänsä aikana niukkuuteen ja jatkaa elämäänsä siinä uskossa, että kaiken pitää tulla kovalla työllä ja samalla hän kokee, että hänen pitää jakaa vähäisistä varoistaan ja auttaa kaikkia, jotka hänen apuaan tarvitsivat. Mies, korkeasta koulutuksestaan huolimatta, elää hyvinkin pienellä budjetilla tullen kyllä toimeen, muttei koskaan niin, että hän voisi tehdä suurempia hankintoja. Hän ei osaa vastaanottaa mitään, sillä kokee, ettei ole ansainnut miaan lahjojaan vaikkakin hän kyllä itse antaa omistaan sen minkä ehtii. Vähitellen, mies alkaa martyyrinomaisesti katkeroitua. Antaminen ja vastaanottaminen eivät ole tasapainossa. Mies menettää kotinsa tulipalossa sekä kaiken omistamansa. Niinpä hän joutuu lopulta antautumaan avulle, jota hänen läheisensä tarjoavat hänelle. Maalimankaikkeus oli puhunut. Mies oppii kiitolliseksi ja oman kokemuksen kautta hän oppii arvostamaan vastaanottamista ja oman kokemuksen kautta näkee sen kuinka kaunista on sallia muille antamisenilo.

Mikäli meitä ei opeteta lapsuudessamme ja nuoruudessamme ymmärtämään tiettyjä totuuksia ja universaalisia lainalaisuuksia, maailmankaikkeus ja elämä kyllä pyrkivät opettamaan tarvittavat asiat tavalla tai toisella ja useimmiten vaikeamman kautta.

Esimerkkki C. Sielu syntyy tyttölapseksi työttömille ja alkoholisoituneille vanhemmille. Perheen isä menehtyy tytön ollessa taaperoikäinen ja äidille jää hoidettavakseen kolme alle kouluikäistä lasta. Perheen äiti ei saa alkoholismiaan kuriin ja tyttö sekä tämän sisarukset huostaan otetaan eri koteihin. Tyttö joutuu perheeseen, jossa myyntimiehenä toimiva isä opettaa hänelle hyvin nopeasti, miten manipuloimalla ja epärehellisyydellä taotaan rahaa. Perheellä on varaa ja tuloja tulee niin valtiolta kuin erilaisista epämääräisistä järjestelyistä. Raha, jonka perhe saa, käytetään välittömästi uusiin hyödykkeisiin. Perhe elää materialistisesti tarkasteltuna hyvin. Tyttö oppii kilpailemaan vanhempiensa huomiosta ja viehättävän ulkonäkönsä vuoksi hän saa hyväksyntää. Perheen muut lapset alkavat kadehtia häntä ja tyttöä aletaan kiusata koulussa. Tytölle on siunaantunut upea musiikinlahja ja hän vuosien varrella kehittyy erinomaiseksi pianistiksi. Opettajat ja aikuiset ihailevat tyttöä ja hänestä pikkuhiljaa kehkeytyy upea kaunotar. Hän oppii saamaan huomiota, joka paikassa ja ulkonäöstään johtuen kosijoita piisaa pilvin pimein. Miehet ostavat hänelle kaikkea, sillä nainen oli lapsuudessaan oppinut keinottelemaan haluamansa. Nainen haluaa kaikilta huomiota ja saada kaiken pienellä lirkuttelun vaivannäöllä. Lopulta hän päätyy rikkaisiin naimisiin ja hänen miehensä, jonka hän on nainut rahasta, paljastuu alkoholistiksi ja pikkuhiljaa avioliitto muuttuu platoniseksi ja kylmäksi. Ulkoiset puitteet ovat kohdillaan, mutta nainen on onneton. Antaminen ja vastaanottaminen eivät ole tasapainossa. Kuluu vuosia ja naisen oppeihin saapuu nuori komea maahanmuuttajataustainen pianisti. Nainen rakastuu mieheen ja hänen lahjoihinsa silmittömästi. Koska mies on itse hyvin varattomasta perheestä, nainen päättää lopulta auttaa miestä. Nuoren pianistin ja naisen välille syntyy syvä rakkaus, joka avaa naisen silmät. Ensimmäisen kerran hän tuntee olonsa eläväksi ja hän tuntee löytäneensä sieluntoverin. Nainen eroaa miehestään ja perustaa musiikkikoulun nuoren pianistin kanssa. Musiikkikoulun tuotosta puolet menee koulukiusattujen lasten sekä maahanmuuttajien tukemiseen.

On yksilöstä kiinni, miten haluaa itseään kehittää ja haluaako hän ottaa vastuun omasta elämästään. Lapsena olemme vanhempiemme ja/tai muiden huoltajiemme vastuulla, mutta nuoruus ja aikuisiällä tuo vastuu siirtyy itsellemme. Mikäli meitä ei opeteta lapsuudessamme ja nuoruudessamme ymmärtämään tiettyjä totuuksia ja universaalisia lainalaisuuksia, maailmankaikkeus ja elämä kyllä pyrkivät opettamaan tarvittavat asiat tavalla tai toisella ja useimmiten vaikeamman kautta. Ja jos ei yksi elämänkerta riitä, niin sitten samat läksyt opetetaan sukupolvelta toiselle ja elämä toisensa jälkeen. Yksilön talous on antaa konkreettisessa mielessä hienovaraisia viitteitä siitä, missä hän on menossa oman itsensä suhteen, vaikkakaan taloudellinen tilanne ei kerro koko totuutta. Noin karkeasti ajateltuna, jos rahaa menee enemmän kuin tulee, niin kyseessä on useimmiten vastaanottamisen puute ja epäluottamus siihen, että rahaa voisi riittää kaikkeen. Mikäli rahaa tulee, mutta sitä ei anneta eteenpäin, on kyseessä antamisen puute, jossa kyseessä on myös useimmiten pelko siitä, että raha ei riitä jossain vaiheessa tulevaisuutta, jolloin yksilöllä on epäluottamus elämään.

Maailmankaikkeus on valmis tarjoamaan vaurautta ja vain itse luodut rajat ja itsepäinen rajoittuneisuus estävät talouden oppiläksyn sisäistämisen.

Suomen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä se, että pysähtyneestä energiasta on siirrytty antamiseen, mutta pysytty epäluottamuksen värähtelyssä. Tämän lisäksi Suomessa rahaa kohdistetaan pitkälti muualle kuin oman maan tarpeisiin. Näin ollen, jos maamme olisi neito nimeltään Suomi, voisin sanoa hänelle, ettei hän tällä hetkellä rakasta itseään tarpeeksi. Hänen olisi tehtävä joitain hyvin järeitä muutoksia toimintamalleissaan, jotta saisi taloutensa tasapainoon. Ja ensimmäinen tehtävä muutos olisi se, että saaduista tuloista, olisi ensi taattava riittävästi omiin tarpeisiin ja vasta sitten, mikäli ja kun rahaa riittää, niin sitä voidaan lahjoittaa, lainata ja antaa ystäville, naapureille ja ulkomaan tuttaville. Toki neito voisi pieniä määriä lahjoitella silloin tällöin, kun säästöön olisi kertynyt, mutta ensin olisi taattava, että omiin tarpeisiin riittää, niin ettei sitten tarvitsisi pihtailla ja elää niukkuudessa omassa elämässä. Ja sitten, jos ei riitä, niin sitten olisi muistettava pyytää apua ystäviltä eikä ylpeillä liikaa. Sanoisin myös neidolle, että hänen olisi aika avartaa maailmankuvaansa ja tarkastella, josko hänellä itsellä olisi sellaisia uinuvia potentiaaleja, mitä hän ei ole aiemmin ajatellut omaavansa. Ehkä hänessä piilee suurta ja uutta innovatiivisuuden voimavaraa ja sellaisia lahjoja, joita hän ei ole aiemmin osannut hyödyntää ja sitä kautta vaurastua. Ehkä hän on liian pitkään jumittanut vanhoissa kaavoissaan ja sysännyt rahaa sekä aikaa vääriin kohteisiin ja ylläpitänyt vanhoja ajatus- ja toimintamalleja ylpeyksissään ja pelosta, sillä ei ole uskaltanut uudistua. Olisiko aika neidon nimeltään Suomi miettiä, josko jäyhyys voisi muuttua uudistumisen iloksi? Olisiko hänen omaamansa upean sisukkuuden aika jalostua uskallukseksi kohdata tuntematon ja vaikka se vauraus, joka mahdollistaisi sen, että hänellä olisi enemmän mistä antaa itselleen ja muille? Maailmankaikkeus on valmis tarjoamaan vaurautta ja vain itse luodut rajat ja itsepäinen rajoittuneisuus estävät talouden oppiläksyn sisäistämisen. Se, joka ei pelkää menettää voi aidosti vastaanottaa ja se, joka uskaltaa antaa myös saa. Ensin on kuitenkin huolehdittava itsestään, jotta voi huolehtia muista aidosti, rakkaudella, väsymättä sekä katkeroitumatta.

-Maindo xxx