Mietteitä uskomisesta ja arvoista

Jonkin aikaa sitten tein syviä oivalluksia omaan historiaan ja yleisesti myös tämän hetken teemoja pohtien. Koska yksilötasolla ja kollektiivisesti valloillaan olevat puhdistumisprosessit ovat huipentumassa, niin koen tärkeäksi jakaa muutama ajatus koskien uskomuksia, uskontoja ja sitä mistä ihmiset ohjautuvat.

On hetkiä, jolloin jokin asia resonoi yksilölle ja auttaa ohjautumaan omassa elämässä kohti parempaa tasapainoa ja henkisessä kasvussa kohti oivalluksia – ehkä kohti rakkauttakin.

Tällä hetkellä new age ja vastaavanlaiset uskonnot sekä ääriliikkeet ovat laajentumassa ja mm. kristinuskon, islamin sekä ateismin puolesta puhujat ovat myös nostaneet päätänsä ja korottaneet ääntänsä. Koen, että jokainen voi uskomustensa kautta vaikuttaa karrikoiden positiivisesti tai negatiivisesti omaan ja sitä kautta myös muiden kanssamatkaajien elämään. Uskomukset ja uskonnot aika usein johtavat sokeasti niihin uskovaa harhaan. Se mihin monet uskonnot perustavat pohjansa ovat historiaan, luonnonuskontoihin ja myös uskomuksiin sekä muinaisiin kertomuksiin.

Sain kuulla jonkin aikaa sitten olevani new ages ”tyyppi” ja ollakseni rehellinen, niin en ole, vaikka teen mm. energiahoitoja ja jaan muutamia näkemyksiä tuon uskonnon kanssa. En perusta uskoani ja elämääni mihinkään uskontoon, sillä minun on ollut aina vaikea samaistua niihin täysin. En voi arvojeni vuoksi harjoittaa tekopyhyyttä, joten niin kauan pysyn liittymättömänä mihinkään lahkoon tai kirkkoon,  kunnes mahdollisesti löydän sellaisen,  jonka toiminta tukee henkilökohtaista totuuttani. Lisäksi olen päättänyt olla liittymättä mihinkään, mikä tavalla tai toisella ei tue yksilön vapaata tahtoa, terveitä rajoja, rakkautta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vahva johdatukseni kumpuaa sisimmästäni ja kaikki se on omakohtaista,  vaikka toki toimintani kautta kosketan ympäristöäni. Koska pyrin ohjautumaan rakkaudesta ja henkilökohtaisia arvojani noudattaen erosin kristillisestä kirkosta pari vuotta sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kävisi kirkossa tai seuraisi osaa niistä upeista ohjenuorista, jotka joskus on kirjoitettu.

Ihminen, joka on aivopesty uskomaan jotakin pelottelun tai muun vallankäytön kautta, ei voi kuulla omaa intuitiotaan eikä ohjautua itsenäisesti kuulemaan, näkemään tai tuntemaan totuutta.

On hetkiä jolloin jokin asia resonoi yksilölle ja auttaa ohjautumaan omassa elämässä kohti parempaa tasapainoa ja henkisessä kasvussa kohti oivalluksia – ehkä kohti rakkauttakin. Toisinaan se, mihin on uskonut voi myös lakata olemasta tai saa uuden syvyyden tai sen tilalle syntyy kokonaan jokin uusi. Raamattu, joka perustuu pitkälti erään muinaisen kansan historiaan ja jossa myös muutamat mytologiset hahmot vierailevat on erittäin mielenkiintoinen ja hyvä kirja, joka mielestäni sisältää upeita seikkailuja, erään jumalhahmon pelastussuunnitelman sekä erittäin varteenotettavia ohjenuoria. Ja samalla tavalla myös kaikissa muissakin uskontojen pyhissä teksteissä vastaavanlaisia sisältöjä on löydettävissä. Se onko kaikki aikanamme kuulleet ja luetut tarinat totta vaiko eivät, on mielestäni sinällään toissijainen asia, sillä jos johonkin sokeasti uskoo, niin on jo itseään huijannut. Jokaisen tulisi mielestäni käyttää omaa sisäistä kompassiansa ja löytää sitä kautta todellinen alkuperänsä. Koen vahvasti, että kaikki on samaa ja peräisin yhdestä ja samasta. Näin ollen todellista alkuperäänsä kuuntelemalla väistämättä vähimmäismäärässä kunnioittaa elämää ja sen luonnollisia nyansseja.

Valitettavasti erilaiset kasvatusmetodit ja manipulaatio tekevät pahimmillaan ihmisestä kylmän ja ohjaavat täten pois siitä, mikä on luonnollista ja alkuperäistä. Uskomukset ja vääristyneet arvot saattavat luoda hyvinkin pahoja mielenterveysongelmia sekä vääristyneitä toimintamalleja. Ihminen, joka on aivopesty uskomaan jotakin pelottelun tai muun vallankäytön kautta alkaa epäillä intuitiotaan eikä näin voi ohjautua itsenäisesti kuulemaan, näkemään tai tuntemaan totuuttaan. Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin saattaa käydä niin, että harhaanjohdettu yksilö alkaa ”herätä” ja ymmärtää tulleensa nenästä vedetyksi. Tämä saattaa aiheuttaa pettymystä ja surua, mikä voi johtaa vihaan sekä vahvaan vastarintaan, mikä myös on täysin luonnollinen reaktio.

Kuvittele, että olisit ensin uskonut johonkin asiaan syvästi ja sitten yhtäkkiä kaikki se, joka joskus on luonut paitsi johdatusta elämässäsi ja vaikuttanut ihmissuhteisiisi ja tapaan, jolla olet itsesi kokenut sekä tapaan, jolla olet liittynyt ympäristösi kanssa katoaisi kuin pieru Saharaan. Niin, se voi olla hyvin raskasta ja jopa traumatisoivaa huomata tulleensa kusetetuksi. Itselleni tämä on käynyt muutaman kerran, sillä lapsuuteni ja nuoruuteni aikana olin niin kovin sinisilmäinen ja ehdoton, etten osannut kyseenalaistaa kasvatusympäristöni sanomisia ellei sitten ollut jotenkin vääränlaisesta auktoriteetista kyse. Lapset ylipäätään ovat kuin pesusieniä ja imevät itseensä lähes kaiken ympäristöstään.

Vahva oikeuden taju kehittyy toisilla aikaisemmin kuin toisilla ja dramaattista on se, että lapsen luonnollinen tapa olla ja ymmärtää asioita sekä ohjautua intuitiostaan voidaan sabotoida heti elämän alkumetreillä. Manipulointi ja kaikenlainen vallan väärinkäyttö, johtavat siihen, että yksilöistä tulee heikkoja ja paitsi vääristä syistä myös sokeasti ohjautuvia sekä pahimmilaan epäinhimillisesti toimivia. Väärät arvot, egon pohjalta luodut uskomukset ja uskonnot voivat ikävä kyllä tehdä ihmisestä robotin vailla tunteita. Se missä on elämää toimii elämää kunnioittaen. Mikäli ihminen ei ole ”nukuksissa” ja sokeasti elämässään ohjautuva, pyrkii hän toimimaan itsensä ja sitä kautta ympäristönsä hyvin kokonaisvaltaista hyvinvointia tukien. Tämä tarkoittaa paitsi terveitä rajoja myös rakkautta ja sitä, että antaa elämän tapahtua yrittämättä kontrolloida jatkuvasti lopputuloksia ja kaikkea itsensä ja ympäristönsä suhteen.

Kun joku asia, johon on uskonut osoittautuu epätodenmukaiseksi, niin se toki kismittää. Meissä ihmisissä piilee se hassu puoli, että sen sijaan, että käsittelisimme tunteemme rakentavasti (joka tällaisessa tilanteessa olisi se, että antaisimme tunteiden tulla pintaan ja tekisimme niille jotain), niin kohdistammekin tuon kaiken voiman, joka petetyksi tulemisen saatossa syntyy, vihana jotakin asiaa kohti. Kismityksemme saattaa näin ollen paitsi aiheuttaa hallaa itsellemme myös muille sekä itse asiassa luoda pahimmassa tapauksessa laajaa tuhoa. Itse en halua allekirjoittaa muuta kuin rakkauden ohjenuoraa, joka vilpittömästi jeesustelematta tarkoittaa hyvinkin karrikoiden sitä, että pyrin olemaan rehellinen, kunnioittava, lempeä ja ymmärtäväinen itseäni ja ympäristöäni kohtaan. En välttämättä aina pyrkimyksistäni huolimatta onnistu ohjauksessani, sillä välillä olen joutunut ottamaan pari askelta rakkaudesta poispäin, jotta olen saanut laajemman perspektiivin tullakseni rakastavammaksi ihmiseksi.

Se mitä, jokainen voi kuitenkin halutessaan omassa elämässään tehdä on sisäistää ihmisyyden ”ohjenuoraa” ja miettiä mitä ihmisyyteen oikeasti kuuluu.

Jokainen voi itse tunnustella ja miettiä, mikä resonoi ja mikä ei. Sokeasti ei kyllä kannata mihinkään uskoa, siihen lopputulokseen olen tullut, vaikka kuultu,  luettu tai nähty asia olisi miten tahansa selitetty ja millä tahansa väritetty. Se mitä jokainen voi kuitenkin halutessaan omassa elämässään tehdä, on sisäistää ihmisyyden ”ohjenuoraa” ja miettiä,  mitä ihmisyyteen oikeasti kuuluu. Joko voi uskoa siihen, että me ollaan kaikki tavalla tai toisella jostain käsittämättömän upeasta ja kauniista alkuperästä. Tai sitten voi miettiä, että mikäli rakkaus ei jollakin tavalla toteudu omassa elämässä, onko kaikki silloin hyvin. Ihmisyyteen ja siihen, että on siinä kiinni kuuluu se, että yksilön elämässä toteutuu rakkaus. Ja se, että on ihmisyydessä kiinni, on jotakin todella jumalallista. Siinä on samalla kaikki, mitä ihminen tarvitsee.

Jokaisen luonnolliseen elämänpolkuun kuuluu se, että me hyväksytään asioita joko totuutena tai ei totuutena ja hyväksytään, että on asioita joiden olemassaolosta emme saa välttämättä koskaan elinaikanamme tietää… Ja siihen kiteytyykin elämän mysteeri. Kun tiedämme jotain voimme myös päästää irti siitä ja antautua seikkailuun ja vastaanottaa taas uutta tietoa ja todeta joko, että onpa humpuukia tai tuntea sen omaksi totuudeksi… ainakin sen hetken verran, kunnes taas jotain uutta mahdollisesti ilmaantuu tilalle. Monissa uskomuksissa, jopa täysin humpuukilta tuntuvissa sellaisissa voi olla vahvastikin ihmisyyttä tukevia ominaisuuksia. Jos kuitenkin seuraa vahvasti jotakin uskomusta tai uskontoa on hyvä välillä miettiä, miksi niin tekee.

Monet uskonnot ja sen harjoittajat toimivat käytännössä hyvin erilailla kuin mitä siihen pohjautuva pyhäkirjallisuus opettaa. Ja miksi tämä on näin? Siksi koska usko on pohjimmiltaan henkilökohtainen ja yksilön itse kokema asia.  Kukaan kristitty, ateisti, juutalainen, muslimi, new agea harjoittava tai hindi tms. ei voi tulla sanomaan toiselle ihmiselle hänen uskonsa (tai sen ettei tämä usko) olevan väärä. Ja miksi? Juuri siksi, että on olemassa vain yksi tie ja sen kun löytää niin sitä seuraa ja epäilyksellä ei ole sijaa.

Älä oleta mitään, vaan ota selvää ja ennen kaikkea kuuntele omaa johdatustasi.

Etsivän tie johtaa alkuperään ja löytävä on se joka etsii. Mielestäni jokaisen on hyvä tarkistaa, mikä asia ohjaa omaa elämää ja sitä mistä tuo elämäänsä ohjaava asia todella kumpuaa. Jos omasta uskosta on tullut sokea, kahlitseva, elämän ja rakkauden kieltävä, pelosta ohjautuva, rutiininomainen ja päättelyn eli mielensä tulos, on se silloin sakea, jolloin todellinen jumalallisuus puuttuu siitä. Jumala on siellä, missä on elämä. Ja se, missä on elämää siellä on myös rakkautta. Ihminen, joka ohjautuu pelkästään mielensä kautta ja tapojensa orjana mitään kyseenalaistamatta ei ohjaudu rakkaudesta. Näin ollen, jos uskomus ja oma usko on päättelyn lopputulos ei usko ole sisäistä ja rakkaudesta ohjautuvaa. Ja rakkaudessa ei ole pelkoa.

Kysy nyt itseltäsi seuraavat kysymykset rehellisesti ja halutessasi tee tarvittavat muutokset (toki vaan jos niin haluat – se on oma valintasi):

1) Tekeekö se mihin uskot sinusta  paremman ja rehellisemmän ihmisen itsellesi? Entä muille ihmisille?

2) Koetko olevasi vapaa vai kahlittuna elämääsi, elämäntilanteessasi ja ihmissuhteissasi?

3) Onko se mihin uskot opetettua vai oletko sen oivaltanut itse?

4) Tekeekö se mihin uskot sinulle turvallisen vai turvattoman olon?

5) Tekeekö se mihin uskot sinulle yksinäisen olon vai koetko ettet ole koskaan yksin? Pohdi kysymyksiä ja tunnustele.

Oikeat vastaukset saat ainoastaan itseltäsi ja vahvistuksia saat ulkopuoleltasi ottamalla selvää asioista ja hankkimalla tietoa. Älä oleta mitään, vaan ota selvää ja ennen kaikkea kuuntele omaa johdatustasi.

Kaikki, mikä ohjautuu pelosta ei ole kokonaisvaltaisesti hyväksi itselle tai ympäristölle. Jokainen voi katsoa taaksepäin omaa tai koko ihmiskunnan historiaa ja todeta, että sellaiset ratkaisut, jotka ovat pelosta käsin tehty ovat aiheuttaneet eniten hallaa niin yksilö kuin kollektiivitasolla. Pelko ohjautuu egosta ja ego sen tarpeesta hallita ja kontrolloida ja toki äärimmäisessä tilanteessa tarpeesta suojella, mutta luonnollisesti se aktivoituu siis vain ja ainoastaan äärimmäisessä tilanteessa.

Kulttuuristamme johtuva tarve vertailla ja syylistää aiheuttaa sen, että meiltä puuttuu toisinaan ymmärrys. Lapsi luonnollisesti ohjautuu ymmärtämään ja tutkimaan, kunnes se tarpeeksi usein kasvuympäristön jäykkyyden ja egoilun myötä estetään. Pelottelun avulla voidaan estää oivaltamista ja todellisen jumaluuden löytäminen. Ja se, mikä ohjautuu pelosta ei ohjaa oikeaan suuntaan. Vaikka vaaroja on aina olemassa, niin tieto ja ymmärrys auttavat vapauttamaan ihmisen alituisesta tarpeesta kontrolloida kaikkea ympäristössään. Kun luopuu tarpeesta ohjautua muusta kuin luottamuksesta sekä rakkaudesta, voi huomata saavansa elämäänsä huomattavasti enemmän iloa ja onnea toisin kuin silloin, jos elämää ohjaa sokea usko ja pelko.

Voimme nauttia elämän pienistä ihmeistä ja omasta kasvustamme sekä uskaltautua muutokselle ja rakastaa.

Lapsenomainen mielenkiinto ja seikkailunhalu sekä kärsivällisyys takaavat myös vahvemman uskon. Joskus on tarve hakata päätä seinään, mutta aivan kuten ne Mooseksen kiveen hakatut ja kerran särkyneet laattamaiset lait ohjaavat niin myös sisäinen johdatus ohjaa kuulevaa hyvinkin samanlaisten lakien johdattamiksi mahdollisesti hitusen muunnellusti. Ja silti, vaikka jotain on kiveen hakattu niin viimeistään äitimaa kyllä muistuttaa meitä silloin tällöin siitä mikä on tärkeää ja siitä, että on asioita joita me ei loppujen lopuksi tiedätä ennakkoon eikä meidän tarvitse. Voimme siis luopua tarpeestamme kontrolloida ja pitää kiinni asioista, elämäntilanteista, tunteista ja ihmissuhteista jne. ja nauttia matkasta sisälsi elämä sitten mitä tahansa skökkölidönkköä sekä ilonaihetta.

Voimme nauttia elämän pienistä ihmeistä ja omasta kasvustamme sekä uskaltautua muutokselle ja rakastaa. Voimme olla ihmisiä kaikkine tunteineen ja tempauksineen kuitenkin kunnioittamalla omaa elämäämme ja ympärillämme olevaa eloa. Välillä ottaa päähän, välillä ketuttaa ja potuttaa ja on norsun kokoinen sellainen otsassa ja tekis mieli itkeä kuin taivas. Toisiaan on niin hyvä fiilis ja sellainen olo, että kaikki on mahdollista ja se ihana maailmaa rakastava tunne rintakehässä, kun tekis mieli pussata lähes kaikkia vastaantulijoita. Olishan se ihanaa pysyä jatkuvassa rakkauden tunteessa, mutta osittain omasta kasvuprosessistamme ja ympäristöstämme johtuen se ei ole täysin mahdollista eikä tarvitse olla. Se on inhimillistä myös.

Jokainen hetki, tunne, ajatus ja elämäntilanne on väliaikainen ja ohitse menevä. Elämän aikana voi ja saa harjoitella moniakin juttuja ja pikkuhiljaa voi ohjautua omaan mestaruuteensa liikaa mihinkään takertumatta. Mennään eteenpäin ja soljutaan erilaisissa virroissa muiden ihmisten kanssa välillä samaan ja välillä vastavirtaan uiden. Kun ohjautuu sisäisestä johdatuksestaan käsin antaa itsellensä myös tilaa kasvaa sekä muuttua. Mielen tarve rajata estää kasvun, mutta se todellinen ja sisäinen usko ei sitä tee. Kun sisäistämme sen, että ei ole tarvetta kuin vaikuttaa siihen mihin pystyy omassa elämässään. Ja jokaisen ei ole tarvetta kuin vaikuttaa omaan elämäänsä vähintäänkin. Kaikki muu kyllä hoituu itsestään ja kun pitää itsestään huolta pitää myös muista huolta omien resurssien puitteissa. Tärkeää on se, että yrittää vaikuttaa siihen, että itsellä on päivä päivältä parempi ja tasapainoisempi olo. Ja joku päivä,  kun sitten katsoo omaa historiaansa taaksepäin voi todeta että vitsi on ollut muuten hyvä seikkailu: ”Olen kehittynyt ja mä oon mielestäni aika hyvä ihminen. IHMINEN. Mulla on rakkautta antaa muille ja itselleni. Osaan olla lempeällä tavalla rajoja vetävä ja ärähtää tarvittaessa, mutta teen sen mahollisimman lempeästi. Autan ympäristöäni ymmärtämään asioita ja ihmisyyttä. Viestin asioista,  jotka tukevat niin omaa kuin ympäristön hyvinvointia ja tarvittaessa osaan myös olla toimimatta”.

Rakas ihminen sinussa on jo se,  mitä et ole osannut vielä etsiä ja se mitä etsit ulkopoleltasi. Sinun ei tarvitse kuin kysyä ja kuunnella, niin saat vastaukset. Kun kuuntelet niin tiedät onko hyvä toimia vai olla toimimatta. Ja ulkopuoleltasi saat tarvittaessa vahvistukset. Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta tärkeintä on tietää miksi toimii, kuten toimii ja tietää miksi on toimimatta.

Toivon, että joku kaunis päivä, kun suurin osa ihmisistä on tehnyt tietoisesti tai haluamattaan elämän kouluttamana oman henkilökohtaisen kasvu- ja puhdistustyönsä, niin voimme sitten aloittaa korjaustyöt, joita tässä on sabotaasin kautta vuosisatojen aikana tullut aiheutettua. Ehkä joku päivä voimme tietoisesti kaikki yhdessä koossa ja sulassa sovussa uudistaa se mikä on joskus tuhottu ja ylläpitää sitä elämää, mikä on olemassa.

Toivon sinulle rakas lukija ihanaa ja rauhallista joulunaikaa –  voi hyvin ja usko itseesi sekä siihen että näkemäsi vaiva itsesi kehittämisessä palkitaan runsain mitoin vielä joku päivä <3.

-Maindo