Kotiinpaluu – Novus

Jo hyvin nuorena ihminen alkaa elämän ja ympäristönsä käsittelyssä vieraantua todellisesta itsestään sekä omasta luonnollisuudestaan; jumaluudestaan. Käsittelemättömät asiat, traumat ja tunteet ilmentyvät eräänlaisena tyhjyyden olemassaolona. Ihminen, joka ei pysty kuulemaan tarpeitaan ja sisintään ei ole linjassa, yhteydessä todellisen itsensä kanssa. On tärkeää palata takaisin ”kotiin” sekä siihen todelliseen ja alkuperäiseen muistikuvaan itsestä. Se on mahdollista, mutta vaatii aikaa, työtä, hyväksymistä ja luopumista asioista, jotka ylläpitävät erillisyyttä niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Novus

Siinä se oli edessämme
Siitä kauan kerrottu oli
Emme voineet uskoa silmiämme
Oli näky valtaisa
Kaunis ja samaan aikaan pelottavan uskomaton
Rakkautta kuin ensi silmäyksellä kauhun sekavin tuntein
Luotimme sisällämme roihuavaan lämpöön
Emme antaneet pelon estää
Hetkeksi suljimme silmämme
Otimme askeleen ja toisen kohti uutta, tuttua ja unohdettua
Avasimme silmämme jälleen
Muistimme kaiken
Ymmärsimme opit pienet ja suuret
Uuden aikakauden vastaanotimme

-Maindo*

Alkuperäinen mietelmä osoitteessa: http://kokoelmaajatuksia.blogspot.fi