Oman potentiaalin valjastmista: Itsenäisen polun kulkeminen sääntö 1. – hyväksyminen ja vastaanottaminen

Kirjoitin hetki sitten itsenäisen tien kulkemisen säännöistä, joka perustuu Musashi Miyamoton kirjoittamaan teokseen. Oman potentiaalin valjastaminen -sarjan avulla haluan jakaa kokemuksia sekä antaa sinulle rakas lukija vinkkejä siitä, miten voit vahvistaa oman potentiaalisi ilmentymistä. Näiden bloggauksien tarkoituksena on jakaa mietteitä sekä auttaa ennen kaikkea niitä, jotka ovat valinneet kulkea omaa korkeinta polkuansa. Oman polun kulkeminen on aika ajoin hyvinkin haastavaa sekä hetkittäin toivottoman oloista, tuntoista ja usein myös sen näköistäkin.

Moni korkeimmain polkunsa kulkija erehtyy luopumaan ympäristön paineesta johtuen siunatusta pyrkimyksestään päästä itsensä mestaruuteen. Polkunsa kulkeminen vaatii paitsi päämäärätietoisuustta myös sinnikkyyttä sekä luonteen lujuutta, mutta ennen kaikkea hyviä työkaluja esille nousevien haasteiden päihittämiseksi. Joskus ulkopuolisen silmissä vaivalloiselta näyttävä kulkeminen saa aikaan kanssaihmisissä hyvinkin julmia reaktioita ja usein oman polun kulkija jää yksin vaikeuksiensa kanssa. Oman polun kulkijan ei suinkaan tarvitse jäädä yksin, sillä monia muita haasteen vastaanottaneita ja tietään tallustavia löytyy kyllä.

Useimmiten ihmiset pelkäävät muutosta ja tuntematotonta. Kaikkea sitä, mitä eivät ymmärrä tai sitä mistä ei ole riittävästi tietoa.

On kuitenkin erityisen tärkeää tulla itsenäiseksi sekä ylläpitää itsenäisyyttä menettämättä tuota arvokasta työtä, joka on joskus aloitettu. Toisinaan oma polku saattaa ohjautua hyvinkin erikoisten kiemuroiden kautta, mutta loppujen lopuksi kaikelle osoittautuu merkityksensä ja tarkoituksensa. Se mikä hetkittäistä tuskaa helpottaa, on tieto siitä, että lopussa kiitos seisoo kaikille, jotka ovat tehneet sen suuren työn itsensä suhteen ja oivaltaneet oman potentiaalinsa mestaruutensa kautta. Haluan huomauttaa, että mestaruudella en tarkoita tässä muuta kuin itsensä ja pelkojensa voittamista, itsensä tuntemista sekä sitä kautta syntyvää yksilön autenttista olemista ja vuorovaikutusta itsensä ja ympäristönsä suhteen ilman ylimääräisiä vastakkainasetteluja sekä yksilön tarvetta ohjautua itsensä ulkopuolelta. Itsensä mestari tuntee ja kuulee sisimpänsä, on oman elämänsä guru ja elää palvellakseen sitä, mikä on tärkeintä.

Miyamoton teoksesta saa hyvinkin paljon perspektiiviä mentaalitasolla siitä, miten voi auttaa itseänsä käymään läpi esiin tulevia haasteita sekä omalla tavalla estämään ylimääräistä kuormitusta elämässään. Seuraavaksi avaan hieman ensimmäistä sääntöä, jota olen myös mukauttanut hieman. En sinällään allekirjoita teoksesta kaikkea, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanutkin, mutta mielestäni filosofiaa voidaan hyvin sovittaa oman polun kulkemiseen sekä tehostamaan tervettä elämäntaidonhallintaa.

Olemme koko ajan luomassa tulevaisuutemme maailmaa ja se mitä annamme maailmaan on se mitä tulemme näkemään tulevaisuudessa.

Ensimmäinen sääntö on suomennettuna ”Hyväksy kaikki juuri sellaisena kuin se on” (Accept everything just the way it is). Olen mukauttanut sääntöä vuosi sitten ajatuksiini sopivammaksi. Vaikkei muokattu sääntö sinällään eroa alkuperäisestään, niin koen että sääntö kuitenkin muokattuna poistaa eräänlaisen vastustuksen, joka saattaa syntyä siitä ajatuksesta, että kaikki on juuri niin kuin pitää olla ja että pitäisi olla ”suvaitsevainen suvaitsija”. Sääntö kuitenkin on oikealla paikalla litanian etupäässä, sillä ensimmäisestä askeleesta taipuvat seuraavatkin askeleet. Jos ei koskaan tule ensimmäistä askelta, jäävät myös seuraavat ottamatta. Joten…

Rule 1. Acceptance = Sääntö 1. Hyväksyntä ja vastaanottaminen

Ja voimmekin nyt kysyä jokainen itseltämme seuraavia: mitä tarkoittaa hyväksyminen, miksi on hyväksyttävä, mitä on vastaanottaminen, miten vastaanottaminen liittyy hyväksymiseen?

Hyväksyminen on omalla tavallaan sallimista, mutta ennen kaikkea mielentila, jossa yksilö ei vastusta sitä miten asiat ilmentyvät. Hyväksyminen on myös eräänlainen avoin ja pakottamaton olotila, jossa vallitsee rauha olipa sitten olosuhteet millaiset tahansa. Hyväksyminen on myös elämäntapa, joka vaatii paitsi rohkeutta myös tietoa ja ymmärrystä. Useimmiten ihmiset pelkäävät muutosta ja tuntematotonta ja samalla kaikkea sitä, mitä eivät ymmärrä tai sitä mistä ei ole riittävästi tietoa. Hyväksyminen muuttuu ymmärrykseksi, kun luopuu vastustamasta sitä, mikä on tapahtuvan kaikenlaisesta vastustuksesta huolimatta.

Vastustus voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa henkistä rappiota ja tyhjyyden tunteen lisäksi myös fyysistä kuolemaa.

Sanotaanko näin, että yksilö voi hyväksyä ainoastaan sen mitä ymmärtää. Vaatii myös suunnattoman paljon avoimmuutta hyväksyä tapahtumia tai asioita, mitä maailmassa tapahtuu. Olen kuitenkin sitä mieltä Mushasilta kysymättä, että hän tarkoitti kaiken hyväksymisellä nimenomaan olotilaa, jossa sallii asioiden ilmentyä, kuten ne ovat ilmentyäkseen yrittämättä muuttaa mitään ennakkoon. En kuitenkaan usko, että hän tarkoitti hyväksymisellä sitä, ettei pidä toimia tai yrittää vaikuttaa asioihin. Jos kuitenkin Miyamoto Musashin joskus tapaan, niin lupaan kysyä häneltä asiaa ja kerron sen sitten teille. Hyväksyminen tarkoittaa mielestäni juuri sitä, että ei sokeasti salli asioita vaan ymmärtää vähintäänkin sen miksi asiat ovat niin kuin ovat.

Hyväksyminen on edellytys siihen, että voi todella toimia niin kuin on tarpeen itseään tai ketään vahingoittamatta tai mikäli näin käy, niin yksilö ymmärtää silloin toimia korjatakseen aiheuttamansa vahingon (oli sitten kyseessä pieni mielipaha tai iso menetys). Hyväksyminen on mielestäni paikallaan ensimmäisenä askeleena, sillä ilman hyväksyntää ei voi olla myöskään muutosta. Ilman muutosta ei ole kasvua. Ilman kasvua ei ole elämää. Ilman elämää ei ole muuta kuin rappeumaa. Ja tiedämme jokainen, mitä tapahtuu sille mikä rappeutuu… se kuivuu kasaan ja haihtuu kuin pieru Saharaan.

Vastaanottaminen on osana vuorovaikutusta, hyväksyminen on läsnäoloa.

Koen, että hyväksyminen on paitsi velvoitteemme myös syntymäoikeutemme. Jokainen meistä on mitä on tässä hetkessä. Hyväksymällä se mitä olemme tässä hetkessä, voimme ymmärtää menneisyytemme ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Jok’ikisen ihmisen tärkein askel, juuri nyt ja tässä vallitsevassa hetkessä, on hyväksyä itsensä. Olemme koko ajan luomassa tulevaisuutemme maailmaa ja se mitä annamme maailmaan on se, mitä tulemme näkemään tulevaisuudessa. Joten, mikäli emme hyväksy tulemme myös luomaan rappeutunutta tulevaisuutta itsemme lisäksi myös muille.

Haluan kuitenkin painottaa sitä, että hyväksyminen ei tarkoita cannabispäissään vaaleanpunaisien silmälasien läpi ihmettelemistä, vaan sitä että näkee asiat aivan kuten ne ovat. Tämän jälkeen pystyy oikeasti toimimaan, niin kuin on tarpeen. Jotta voi toimia, kuten on tarpeen, on nähtävä totuus. Jotta voi nähdä totuuden, on hyväksyttävä ja irtipäästettävä illuusiosta.

Vastaanottaminen on osana hyväksymistä. Jotta todella voi hyväksyä on osattava ottaa vastaan se, mikä haluaa tulla pintaan ja esille. Vastaanottaminen on sitä, että osaa olla avoin ja välittömässä vuorovaikutuksessa itsensä ja ympäristönsä suhteen. Vastaanottaminen on pelottomuutta samassa kuin hyväksyminen. Kun yksilö on avoin vastaanottamaan, kaikki esiintyy juuri sellaisena kuin ovat; täysin autenttisesti.

Ihmisillä on usein taipumusta vastustaa kaikenlaista, mikä vaikuttaa tuntemattomalta tai on epämukavuusaluetta. Vastustus voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa henkistä rappiota ja tyhjyyden tunteen lisäksi myös fyysistä kuolemaa. Jokainen voi myöntää, että maailman suurimmat ongelmat kiteytyvät juuri siihen, että sen sijaan että hyväksyttäisiin ja osattaisiin vastaanottaa, vastustetaan ja estetään asioiden luonnollista virtaa ja elämää tapahtumasta.  Jos jokisuistoon paalutaan esteitä, tiedämme, mitä se synnyttää. Patoutumat ja kuivat jokiuomat eivät ole luonnollisia ilmiöitä, sillä luonollinen virta seuraa sitä, minne sen on luonnollista mennä. Kaikki tiet eivät vie luonnollisesti Roomaan, mutta kaikki joet virtaavat luonnollisesti järviin ja meriin.

Jotta yksilö voi olla täysin autenttinen ja elää autenttisesti, hänen tulee olla avoin vastaanottamaan hyväksymistä puolin ja toisin.

Vastaanottaminen on sitä, että antaa asioiden tulla luokseen. Hetkessä yksilö on kuin järvi tai meri, josta taas syntyy uusia jokia ja virtoja, jotka taas yhtyvät toisiin meriin ja järviin. Vastaanottaminen on osa hyväksymistä. Kun vastaanotat olet jo hyväksynyt. Ja kun olet hyväksynyt osaat toimia tai olla toimimatta, juuri kuten on tarpeen.

Vastaanottaminen auttaa ihmistä avautumaan uusille asioille, muutoksille. Muutos on väistämätöntä. Vastaanottaminen helpottaa, sillä sitä kautta ei kuluta sen enempää virtaa kuin on tarpeen. Luontohan toimii aina maksimoiden hyödyn minimi panostuksella ja energian kulutuksella. Toisin sanoen, kun vastaanottaa niin osaa ottaa hyödyn irti juuri siitä, mikä on tarpeen ja osaa käyttää energiaa juuri oikeisiin kohteisiin. Toisinaan täytyy ponnistaa, mutta kun on vastaanottavainen tietää milloin on rutistettava ja koska on levättävä. Vastaanottaminen on sallimista ja hyväksyminen antaa valmiuden muutokselle. Sääntö numero yksi on siis sitä, että sallii itsensä ja kaiken ilmentyä sellaisenaan kuin se on (aivan kuten mister Musashi teoksessaan tuumaa), mutta tarvittaessa tietää milloin tulee toimia ja vaikuttaa.

Vastaanottaminen on osana vuorovaikutusta, hyväksyminen on läsnäoloa. Nämä kaksi kulkevat mielestäni käsikädessä, sillä ilman läsnäoloa ei ole vuorovaikutusta. Ilman vuorovaikutusta ei ole autenttisuutta ja elämä on luonnostaan autenttista. Joten sääntö numero yksi on paikallaan. Jotta yksilö voi olla täysin autenttinen ja elää autenttisesti, hänen tulee olla avoin vastaanottamaan hyväksymistä puolin ja toisin. Olkoon siis päivämme tiedottomuusunesta herättyämme ja ensimmäisestä unen jälkeisestä hengenvedosta lähtien ensimmäisen säännön mukaisesti hyväksymistä ja sitä kautta vastaanottamista.

-Maindo*