Oman potentiaalin valjastamista: Itsenäisen polun kulkemisen sääntö 2. – Nautinnoilla on oltava tarve ja merkitys

Tässä bloggauksessa käsittelen Musashi Miyamoton Dokkodo -teoksen toista sääntöä, joka kuuluu englanniksi ”Do not seek pleasure for its own sake”. Olen tosiaan vuosi sitten muokannut teoksen sääntöjä, askeleita hieman avatakseni käsityksiä itselleni paremmin. Käsittelen askeleita myös sen mukaisesti. Muokattu versio tästä itsenäisen polun kulkemisen säännöstä numero kaksi, kuuluu:

Rule 2. No pleasure just for pleasure = Sääntö 2. Nautinnoilla on oltava tarve ja merkitys

Näin ollen voidaan kysyä, mitä nautinto tarkoittaa? Mikä on tarve? Miten nautinto ja tarve voivat kohdata ja miksi niillä tulee olla merkitys?

Nautinto on mikä tahansa asia, joka tuottaa mielihyvää – asia, joka läsnäolollansa aiheuttaa ihmisen aivoissa kemiallisen reaktion, minkä saatossa ihmiskeho alkaa erittämään mielihyvähormoneja, kuten esimerkiksi oksitosiineja ja endorfiinejä.

Mielihyvää voi tuottaa myös täysin asbrakti asia, kuten muisto tai se voi olla täysin konkreettinen asia, kuten haravoiminen, toisen ihmisen kosketus ja keho tai jotain abstraktin ja konkreettisen väliltä, kuten musiikki ja kuvataide. Nautinto -sanaan yleiskielellisesti kuitenkin liittyy aika usein hieman negatiivinen vivahde ja patriarkkaalisen sekä syyllistävän uskonnollisuuden johdosta nautintoihin on liitetty usein syntisyys sekä jonkinasteinen paheellisuus. Se mitä Mushashi mielestäni teoksessaan painottaa, on luonnollisuus ja hyödyn maksimointi, oli sitten kysen mistä tahansa tilanteesta ja ihmiselämän tarpeesta.

 

…nautintojen tarve ja merkitys syntyy luonnollisesti sekä parhaimmillaan ne alkuperäisissä tarkoituksissaan tukevat ihmisen hyvinvointia.

Jos tarkastelemme ihmiselämää ja sen eri aspekteja voimme löytää sieltä vähintään 4-5 selkeää tasoa, joita itse kutsun ihmisyyden tasoiksi. Psykologia tarkastelee ihmisyyttä mielen ja osittain tunteiden sekä seksuaalisuuden kautta, biologia ja lääketiede fyysisen kehon kautta jne. Tieteen alojen yhteinen ongelma on se, että ne yrittävät käsittää asioita toisistaan erillään sen sijaan, että yrittäisivät yhdistää esimerkiksi tässä tapauksessa ihmisen kaikkia tasoja toisiinsa. Ei ole toista ilman toista. Näin ollen esimerkiksi nautintojen merkityksestä puhuttaessa voidaan ajatella, että niiden tarvetta ja merkitystä ei pitäisi eriyttää niiden vaikutuksesta.

Hyvin usein ja nykyään yhä kasvavassa määrin ihmisiä yritetään harhauttaa ja johdattaa pois tunnustelemasta omia tarpeita sekä kuuntelemasta omaa luonnollista rytmiä. Koko ajan rahan ja vallankäytön vuoksi luodaan tyhjiä ja toisinaan hyvin luonnottomia ”tarpeita” tai ainakin luodaan tyhjästä niiden kysyntää. Tarpeeksi kun hypnoosilaitteessa eli televisiossa hekutetaan jotakin, niin kyllä aivopesulla niitä tarpeita kummasti muodostuu ja toisinaan hyvinkin tarpeettomasti. Kun tarkastellaan nykyiseltään sitä, mitä esimerkiksi kaupat tarjoavat niin sanotuksi ruoaksi ja verrataan siihen, mitä ihmiskeho todella tarvitsee, niin kauppojen hyllyiltä voitaisiin poistaa myynnistä noin 2/3 kaikesta tarjonnasta. Sama pätee aikalailla moneen muuhunkin ja jos tarkastellaan nautintoja niiden alkuperäisessä kontekstissa voidaan ajatella, että nautintojen tarve ja merkitys syntyy luonnollisesti sekä parhaimmillaan ne alkuperäisissä tarkoituksissaan tukevat ihmisen hyvinvointia.

Nautinnot voidaan siis luokitella karrikoiden niin, että ne ovat ikään kuin jotain hyvää, toisinaan kielettyä ja toisinaan jotain sellaista, joka ei tee kokonaisvaltaisesti hyvää. Nautinto melko usein ajatellaan olevan jonkun mieliteon seuraus. Mieliteko voi johtua hyvinkin monesta asiasta. Ei niin luonnolliset mieliteot johtuvat usein ihmismieleen iskostuneesta ajatuksesta jostain kielletystä tai pakonomaisesta. Itse miellän nämä addiktioiksi, joiden seurauksena yksilö on vahvistanut alitajuntaansa kyseisen mieliteonkohteen tuottavan hyvää oloa, joka ei kuitenkaan ole sitä.

Kun oikeat tarpeet tulevat tyydytetyksi, niin ihminen kokee hyvää oloa.

Luonnollisesti esimerkiksi makeanhimo voi kertoa krominpuutteesta, seksinhimo siitä, että elämänvoima energia ei pääse purkautumaan luonnollisesti tai sielu ei pääse ilmentämään itseään, kaljanhimo b12-vitamiinin puutostilasta ja listaa voidaan jatkaa ja jatkaa. Voidaan siis tässä todeta, että nautinnon alkuperäinen tarve on myös vahvistaa ihmistä ohjaamaan huomiotaan todellisten tarpeiden äärelle. Elämällä ja ihmisyyden eritasoilla on tarve tulla ilmaistuksi mahdollisimman esteettömästi ja autenttisesti ja kun ilmaisu on tapahtunut tarve myös poistuu. Meillä on erilaisia sisäisiä hälytysjärjestelmiä, jotka ilmoittavat mikäli esim. keho tarvitsee huoltoa ja milloin mieli tarvitsee kanavointia. Näiden järjestelmien tarkoitus on viedä yksilö autenttisen olemisen lähteille. Kun on autenttisessa olemisessa, niin yksilö kokee parhaimillaan nautintoa jokaisella hengen vedolla oli elämäntilanne mikä tai millainen tahansa. Kun oikeat tarpeet tulevat tyydytetyksi, niin ihminen kokee hyvää oloa. Mutta kun, kyse on tyjästä nautinnosta (niin sanotusta tyhjiöntäyttäjästä, addiktiosta), syntyy seurauksena hetkellinen nautinnontunne, mutta samalla syntyy tyhjyyden tunetta, lisää ongelmia ja suurempi tyydyttymättömyyden tunne.

Kun puhutaan fyysisestä kehosta ja sen toiminnoista voidaan ajatella, että parhaimmillaan yksilö voi toteuttaa oman kehonsa hyvinvointia ja ymmärtämistä kuuntelemalla mitä, milloin, miten ja miksi keho tarvitsee jotain. Parhaimmillaan ja oikeassa ympäristössä nämä kysymykset toteutettuna tarpeet tulevat tyydytetyksi ja samassa yksilön hyvinvointi lisääntyy. Se on aika hauska juttu huomata, että silloin kun on kuunnellut omaa kehoa ja esimerkiksi syönyt ja levännyt hyvin, niin on sellainen ihanan raukea ja nautintoa saanut olo, vaikka olisikin tyyliin syönyt pelkkää puuroa ja siemaillut vettä.

…juuri nyt on oikea hetki heittää pois kaikki turha skökkelidönkkeli ja suunnata askel kerrallaan kohti autenttisemapaa olemista.

Ihmisyyden jokainen aspekti haluaa tulla ilmaistuksi. Oli kyseseessä fyysinen keho, tunteet (tunnekeho), mieli (mentaalikeho) tai sielu (eetterikeho), niin jokainen näistä tekee kaikkensa päästääkseen esille. Sielu ohjaa hienosyisesti yksilöä ja kun yksilö toteuttaa tätä puolta itsestään, tuntee tietynlaista kokonaisuutta ja lämpöä, joka sykkii rintakehässä. Tunteet ilmentävät ihmisyyden yhtä kauneimmista puolista (niin sen koen). Joskus ihmisillä on taipumusta hakea nautintoa tietynlaisista tunnetiloista, sillä ne tuovat väriä elämään ja usein voivat toimia kipinänä luovuudelle. Mitä dramaattisempaa sitä enemmän on elossa… vai miten se menikään?

Myös mieli itsessään on perin kummallinen omien kommervenkkiensä kanssa. Kun tarpeeksi mieleen iskostetaan joku ajatus, kuten nyt vaikka kuva hekumaalisesta naisesta tai miehestä, jotka eivät sitä välttämättä noin muuten olisi, mutta kun tarpeeksi tykitystä tulee, niin johan mieli alkaa taipua. Tällaista alitajunnan manipulointia muun muassa käytetään hyväksi kaikenlaisessa markkinoinnissa sekä aikuisviihdeteollisuudessa, jossa on myös manipuloitu luonnon omaa luomisenergiaa eli seksuaalienergiaa (mutta mm. mustasta magiasta teen oman artikkelinsa myöhemmin). Tissit esillä ja haarat levällään istuva nainen tai penis pystyssä seisova mies on tabu ja kun tarpeeksi raiskataan jotain luonnollista ja kaunista, niin siitä voidaan samaan aikaan tehdä irstas ja pakkomielteen kohde.

Tosin niin kuin hetki sitten mainitsin, pornoteollisuus on käyttänyt hyväkseen sekä manipuloinut seksuaalienergiaa. Näin on myös monessa muussakin teollisuusalassa. Monet upeat ja luonnolliset asiat on muutettu koukuttamaan, saastuttamaan, sairastuttamaan ja/tai pahimmassa tapauksessa tappamaan ihmisiä, joko nopeasti tai hiljakseen. Nautinnon saaminen kaikenlaisesta, joka on pois luonnollisuudesta muuttuu helposti addiktioksi sekä tyhjiöksi. Toki yksilön ominaisuuksilla, kasvatuksella sekä perimällä itsellään on myös vaikutusta siihen, mikä tuottaa mielihyvää. Lähtökohtaisesti kuitenkin ja luonnollisessa ympäristössä nautinto syntyy, kun ihmisyyden kaikki tasot sekä tarpeet pääsevät ilmentymään ja tyydytetyiksi.

Mielihyvä toimii eräänlaisena palkintona ja kiitoksena siitä, että on pitänyt itsestään huolta sekä ollut autenttinen ja kuuliainen itselleen, niin jumalallisella kuin maallisella tasolla. Jokaisen olisikin äärettömän hyvä tarkastella omaa elämäänsä ja niitä asioita, jotka tuottavat nautintoa. Ovatko ne kaikki luonnollisia nautinnonkohteita ja sellaisia, jotka elävöittävät ja tekevät oikeasti hyvää itselle? Vai onko jotain joka on vain nautintoa nautinnon vuoksi? Onko jotain sellaista, joka ei palkitse ja kiitä vaan luo tyhjän oloilan? Jos vastaus kahteen viimeiseen on kyllä, niin juuri nyt on oikea hetki heittää pois kaikki turha skökkelidönkkeli ja suunnata askel kerrallaan kohti autenttisemapaa olemista. Kun kuuntelee todellista itseään ja seuraa todellisia tarpeitaan, niin jokainen olemisen taso kiittää kukin omalla luonnollisella tavallaan… jopa orgastisesti.

-Maindo