Pohdintoja menneisyyden putsaamisesta ja sisäisen lapsen eheyttämisestä

Olemme käyneet jo pidemmän ajan läpi puhdistusprosessia niin kollektiivisesti kuin yksilötasolla. Vastikään päättyi aika merkittävä vaihe ihmiskunnan kehityksessä. Jokainen, jonka tietoisuus on laajentunut käsittämään uusia taajuuksia voi vahvistaa, että on ollut aikamoinen 7 vuoden rypäys yhtä turbulenttista initaatiota ja historian prosessointia. Initaatioiden tarkoitus on puhdistaa pois kaikki sellainen, joka ei tue yksilön ja sitä kautta ympäristön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä poistaa kaikki sellainen, mikä seisoo aidon rakkauden tiellä. Olemme jokainen nyt sellaisessa pisteessä, missä voimme tietoisesti sanoa hyvästi kaikelle, mikä estää niin itsemme, rakkaittemme kuin koko maailmamme hyvinvointia. Siihen tarvitaan vaan puhdas päätös. Päätös irtipäästämisestä ja siitä, että vapautamme itsemme menneisyyden otteesta ja historian toistamisesta.

Kollektiivin sisäinen lapsi eheytetään yksilötasolta lähtien.

Ihmiskunnallamme on syvät haavat ja ihmiskunnan sisäinen lapsi on jo vuosia huutanut vanhempiaan, jotka ovat näennäisesti kadonneet. Koen kuitenkin, että tuo sisäinen lapsi tietää olevansa vahva, mutta huonojen tai vaiennettujen hyvien esimerkkien vuoksi, se ei ole täysin tietoinen siitä, mihin se kykenee ja siksi epäröi itseään. Epäröinti itsessään on aiheuttanut eräänlaisen varjon tuon lapsen ylle, mikä nyt etsii vanhempiaan huutaen.

Myös yksilötasolla tarkasteltuna jokaisella meillä on sisäinen lapsi, jonka ikä vaihtelee riippuen siitä, milloin olemme mahdollisesti traumatisoituneet epäterveen kasvuympäristön ja vanhemmuuden vuoksi. Pieni osa kollektiivistamme on saanut kokea hyvän lapsuuden, mutta se ei kuitenkaan poista sitä tietoa, mikä meillä on DNA:ssa periytyneenä menneiltä sukupolviltamme. Ne joilla on ollut hyvä lapsuus, niin olen onnellinen puolestanne, ne joilla on ollut puoliksi hyvä lapsuus, niin se on jo kohtalaista. Mutta se osa, joka on saanut kokea lapsuudessaan traumoja, niin olen hyvin pahoillani kokemuksistanne. Epätoivoon ei ole kuitenkaan syytä, sillä haavat voidaan vähintäänkin osittain ja sinnikkäällä työllä kokonaan parantaa ja eheyttää. Kollektiivin sisäinen lapsi eheytetään yksilötasolta lähtien. Se miten eheyttäminen alkaa on, että jokainen aikuinen yksilö ottaa vastuun itsestään omana vanhempana; isänä ja äitinä. Vanhemmat, jotka todellisuudessa ovat jo yksilössä itsessään.

Mutta se mikä helpottaa kaikkea kokemaansa tuskaa, on kääntää perspektiivi hetkittäin nollasta asteesta 180 asteeseen.

Joku vuosi sitten erä rakas ihminen sanoi minulle, kun puhuimme ihmiskunnasta ja yksilöiden parantumisesta, ettei saa liikaa käpertyä itseensä ja mennä itsensä sisälle. Hän tarkoitti tällä, sitä ettei yksilö ole tarpeeksi vahva menemään ja eheyttämään itseään esim. ilman lääketiedettä yms. ulkopuolista apua. Toisinaan se onkin näin. Toiset tarvitsevat omien traumojensa parantamiseen ulkopuolista apua, mutta silti työ on tehtävä itsensä kanssa. Silti se kipu ja kaikki ne tunteet, joita paranemisprosessin aikana nousee pintaan on tunnettava. Todellinen tie eheytymiseen kollektiivitasolla on nimenomaan jokaisen yksilön tekemän sisäisen työn kautta.  Ihmiskunnan sisänen lapsi syntyy meistä jokaisesta. Olemme ikäänkuin jokainen yksi lapsen aspekti ja jos yksikin on hieman vinksin vonksin, niin valitettavasti muutkin osat alkavat pikkuhiljaa mennä heikun keikun. Tällä hetkellä sisäisellä lapsella on jo pelkästään vanhemmat vinksin ja vonksin ja moni muukin aspekti sitä kautta heikun keikun.

Eheytyminen on sitä, että joutuu vaeltamaan hetkittäin pimeydessä. Ja se voi olla helvetin pelottavaa, koska joutuu kohtaamaan kaiken itsessään. Mutta se mikä helpottaa kaikkea kokemaansa tuskaa, on kääntää perspektiivi hetkittäin nollasta asteesta 180 asteeseen. Olen sitä mieltä, että on asioita, joita ei pitäisi koskaan tapahtua kenellekään. Elämme kuitenkin maailmassa, joka on toisinaan hyvinkin raaka ja kylmä. Lisäksi ympärillämme on paljon sellaista, joka ei näy. Spiritualistisella tasolla on paljon sellaista, joka saattaa ajaa yksilö tekemään välillä hyvinkin sabotoivia asioita, mikäli yksilö on esimerkiksi altistanut itseään energiavampyroimiselle eikä ole maadoittunut. Toisinaan sielu voi olla hyvinkin kaukana yksilön kentästä (esim. eetterikehossa särö), jonka seurauksena joku entiteetti on ottanut yksilöstä vallan. Olen nähnyt tämän tapahtuvan ja sielun poissaolon näkee yksilön silmistä (siellä voi olla pelkkää tyhjyyttä tai joku selvästi demoninen läsnä). Tälläinen tarkoittaa sitä, että yksilö ei tosiaan ole silloin läsnä vaan hänen jonkinlainen särönsä on sallinut tilaa jollekin muulle, johon varjoaines on kiinnittynyt.

Varjoaines ei voi kiinnyttyä mihinkään, missä sillä ei ole ruokaa. Esimerkiksi ego, yksilön varjo ja traumojen aiheuttamat patoutumat ovat parasta ruokaa kaikelaiselle entiteettienergialle sekä massan ja kollektiivin vaikutukselle. Kun yksilön sielu ei ole läsnä, voi kyseinen energia ja massa ottaa haltuunsa ihmisen tai koneen. Koneella tarkoitan sitä, jossa ei ole ihmisyyttä ja joka ei tunne empatiaa. Myös toisinaan herkät ihmiset, jotka aistivat helposti toisten tunnetiloja, eivätkä tiedosta omia rajojaan, voivat samaistua vahvasti muiden tunnetiloihin ja sen seurauksena toimia hyvinkin sabotoivasti. Mitä herkempi ja empaattisempi yksilö on kyseessä sitä tärkeämpää on maadoittua ja suojata omaa kenttäänsä. Kaikenlainen sabotointi voi tapahtua joko niin, että yksilö tiedostaa tekemänsä tai ei tiedosta. Molemmissa tapauksissa yksilö ei ole kuitenkaan linjassa oman korkeimmansa kanssa, vaan toimii joko jonkun ulkopuolisen vaikuttajan kautta tai sisäisten traumojensa pohjalta.

Itsensä voi vapauttaa menneisyydestä työstämällä tunteet, jotka nousevat esille asiaa käsiteltäessä.

Ohessa on pieni harjoitus, jonka avulla voi puhdistaa regressionomaisesti esimerkiksi jonkun negatiivisen lapsuuden kokemuksen tai jonkun tilanteen, joka on aikuisuudessa tapahtunut. Harjoitus myös auttaa maadoittumaan ja suojaamaan omaa kenttää. Tein harjoituksen myös äänitteeksi ja se löytyy alla.

1. Ota hyvä asento ja rentouta hartiat
2. Hengitä muutaman kertaan sisään ja ulos laskien sisäänhengityksellä neljään ja uloshengityksellä kuuteen. Tämä hengitystekniikka alentaa kortisolin eli stressihormonin määrää kehossa
3. Visualisoi itsellesi vahvat juuret, jotka sitovat jalkasi maahan
4. Visualisoi juuria ja sitä kautta kehoasi pitkin kulkeva säteily (joka voi olla minkä tahansa värinen), anna säteilyn kulkea aina jalkojasi, keskivartaloasi pitkin, pääsi kautta, päälaellesi
5. Visualisoi päälakesi yläpuolelle valosäde (joka voi olla taas minkä värinen tahansa) anna valosäteen virrata kehosi läpi takaisin alas juuriin asti
6. Visualisoi rintakehäsi kohdalle ”kukka” jonka terälehdet avautuvat kompassin lailla ensin eteesi, sitten taaksesi, tämän jalkeen sivuillesi ja niin edespäin. Visualisoi kukan ympärille lopuksi valokehä (voi olla myös joku tai useampi elementti, kuten vesi, tuli, ilma…), joka suojaa sitä. Voit samalla päättää kuinka auki kukka on (mitä enemmän avaat sitä sitä enemmän olet valmis avamaan itseäsi vastaanottamaan). Kehä suojaa sinua ja sydänkeskustasi.
7. Seuraavaksi tee matka lapsuuden tai johonkin muuhun traumaan, jonka olet valmis kohtaamaan, muista että olet turvassa.
8. Käännä nyt fokus tilanteessa 180 astetta niin että perspektiivi muuttuu, niin että näet itsesi
9. Näe kuinka tuo lapsi tai sinä jossain muun ikäisenä kyseisessä tilanteessa oletkin vahva ja sanot ei. Näe kuinka päättäväinen olet, etkä ole uhri. Sanot vielä kerran ”EI”.
10. Tämän jälkeen käännä fokus takaisin käänämällä perspektiivi nyt 180 asteesta 360 asteeseen, jolloin olet takaisin omassa perspektiivissäsi.
11. Visualisoi tilanne tai tapahtuma niin kuin se olisi pitänyt mennä ketään satuttamatta ja rakkauden kautta
12. Tämän jälkeen palaudu takaisin tähän hetkeen liikuttamalla kevyesti varpaitasi ja sormiasi sekä kevyesti ravistelemalla kehoasi
13. Hengittele pari kertaan syvään sisään ja ulos.
14. Kirjoita, äänitä, piirrä tai jaa jonkun läheisen kanssa kokemuksesi. Tunne mitä tunnet ja nimeä tunteesi. On hyvä kuitenkin, että myös jotenkin ilmaiset ne. Kirjoittaminen tai äänite ovat aika oivia keinoja.
15. Jos sinulle nousee jälkeenpäin jotain olotiloja, niin on hyvä työstää ne esim. jonkun ammattiauttajan kanssa, jos koet, ettet pysty tunnistamaan tunteitasi (ahdistus on merkki aina tunteesta, joka ei pääse ilmaistuksi)
16. Voit toistaa harjoituksen aina, kun siltä tuntuu ja käydä läpi näin eri elämäntilanteita
17. HUOM! Tämä metodi on yksi monista, eikä tosiaan sulje mahdollisen terapian tai vaihtoehtolääkinnällistä yms hoitomuotoa. On myös hyvä ottaa huomioon, että regressio itsessään käynnistää automaattisesti eheyttämisprosessin, joka vaatii työtä ja myös muita itsensä tutkiskelu- ja parantamismetodeja ja irtipäästämistä

 

Irtipäästäminen ja anteeksianto ovat erittäin tärkeitä askeleita eheytymisessä. Toisinaan voi viedä vuosia antaa anteeksi jotain, mutta se vaatii sen, että hyväksyy asian voivan olla näinkin. Osalle ihmisistä voi olla vaikeaa päästää irti juuri sen takia, koska kokevat etteivät voi hyväksyä ajatusta siitä, että on vaikeaa antaa anteeksi. Toisinaan yksilö saattaa jatkuvasti mennä uhrin rooliin sen sijaan, että ottaisi vastuun itsestään ja sanoisi, kuten edellisessä harjoituksessa ”EI”. Tämä paradoksaalinen tilanne, juuri tekee sen, että yksilö alkaa looppaamaan esimerkiksi traumansa ympärillä uudestaan ja uudestaan vetäen puoleensa samankaltaisia tilanteita yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä on omalla tavallaan sabotaasia ja alempaa värähtelytaajuuttaa, sillä syyllisyyden tunne ja uhriutuminen ovat niitä, mitkä pitävät yllä tällaisessa tapauksessa tuota energiasäiettä menneisyyteen. Itsensä voi vapauttaa menneisyydestä työstämällä tunteet, jotka nousevat esille asiaa käsiteltäessä. Erilaisia tunnetyöskentelymetodeja saat etsimällä niitä intuitiivisesti tai pyytämällä apua ammattiauttajalta. Itselleni esimerkiksi auttaa se, että annan tunteen nousta pintaan, tunnistan/nimeän sen ja siirrän sen johonkin toimintaan (esim. tanssi tai joku muu luova ilmaisutapa, kuten kirjoittaminen).

Eheytyminen ei tapahdu yhdessä yössä (ellei kaikki tule yhdessä yössä yhdeksi omassa maskuliinissaan ja feminiinissään), mutta se ei ole tarkoituskaan. Jokainen askel on välttämätön ja tärkeä.

Ihmisyyden puhdas luonto ja oleminen on vahvaa ja värikästä, aivan kuten lapsena oleminen. Tämä on myös kollektiivin puhdas olemisen muoto. Värikkyys, moniuloitteisuus, harmonia ja puhdas oleminen, jossa jokainen yksilö on omassa vahvuudessaan läsnä ilman vertailuja ja egon tarvetta todistaa omaa ylemmyyttä tai alemmuutta. Ei ole tarvetta verrata kellä on ollut hyvä historia ja kellä on ollut huono. Ei ole tarvetta alistua kollektiivina tai alistaa kollektiivina mitään tahoa. Kuten olen jo aiemmin sanonut, niin meillä on outo taipumus ylläpitää tietoisestikin menneisyyden haavoja ja menemällä siihen pahuteen takaisin, mitä jotkut heikot tahot ja yksilöt ovat tehneet sen sijaan, että kollektiivina sanoisimme ”EI” ja ottaisimme ne tärkeät  muutoksen askeleet ihmiskunnan sisäisen lapsen eheytämiseksi.

Haastan kaikkia nyt ottamaan oman voimansa takaisin. Oli sisäinen lapsesi sitten minkä ikäinen tahansa (näet sen aikalailla tunnereaktioistasi, jos et muista minkä ikäisenä olet traumatisoitunut). Terveen sisäisen lapsen ikä on 6-7 vuotias, mikä on varhaislapsuuden ”täysi-ikä” tarkoittaen sitä ikää ennen kuin mennään kouluun, mutta ymmärretään ihmisyyden rajat ja mahdollisuudet, ollaan opittu tärkeimmät ympäristön luomat säännöt, osataan vielä ihmetellä, leikkiä myös muiden kanssa ja olla mielikuvituksen voimalla kaikkivoipaisia samalla, kun muistetaan universaalit lainalaisuudet. Vaikka meillä olisi maalliset vanhemmat, olemme aikuisiässä jokainen vastuussa omasta vanhemmuudestamme. Meillä on jo sisällämme kaikki ja se voima, joka on myös vanhempamme. Tuo vanhemmuus on se, mikä tekee meistä kaikista yhtä. Mutta niin kauan, kun ylläpidämme niin yksilö kuin kollektiivitasolla rikkinäistä lapsuuttamme ja uhriutumista, emme tule saavuttamaan ihmiskuntana ykseyttä. Tämä estää sen, ettemme tule saavuttamaan koskaan todellista aikuisuutta, hyväksyntää ja rakkautta yhdessä.

”Ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaik’ ei aina se esille loista.”

– Eino Leino

Eheytyminen ei tapahdu yhdessä yössä (ellei kaikki tule yhdessä yössä yhdeksi omassa maskuliinissaan ja feminiinissään), mutta se ei ole tarkoituskaan. Jokainen askel on välttämätön ja tärkeä. Jokaisen tekemä työ on arvokasta ja elintärkeää. Kaikki lähtee sisäisen lapsen eheyttämisestä ja tämä prosessi voi lähteä liikkeelle yhdestä hetkestä, sillä ei tarvita muuta kuin päätös. Päätös voida paremmin. Päätös katkoa säikeet kaikesta, mikä vie energiaa, mikä pienentää itseä ihmisenä, mikä alistaa sabotaasille jne. Kaikki mikä tekee itsestä pienemmän ja voimattomamman ei ole OK. Nyt siis, itsensä alistaminen loppukoon ja toisten alistaminen loppukoon, sillä kun itseään rakastaa ja oikein oivaltaa, niin ei ole tarvetta tehdä kenestäkään toisesta pientä. Jos kuitenkin itseä korottaa alentaakseen muita, voi tunnistaa ohjautuvansa egosta ja epäterveestä narsismistaan.

Jos joku on joskus sanonut tai tehnyt sinulle, rakas lukija, jotain mikä on tehnyt sinusta pienen ja uhriuttanut sinua, niin käännä nyt fokus 180 astetta ja näe itsesi. Näe ja tunne myös, kuinka tuo toinen ihminen tai taho ei ollut omassa korkeimmassaan ja eheässä olemisessaan, vaan toimi omien haavojensa, avautuneiden arpiensa ja varjonsa kautta. Siinä kyseisessä hetkessä tuo yksilö on itse kokenut itsensä pieneksi ja surkeaksi ja koska hän on halunut saada olonsa paremmaksi pienentämällä sinut. Kaikenlainen satuttaminen ja sabotoiminen kertoo siitä, että ihminen ei toimi oman todellisen itsensä ohjaamana, vaan omasta pienuudestaan käsin. Mikäli sinulle on tapahtunut jotain pahaa, mikä on aiheuttanut sinulle suuria traumoja ja sitä kautta toimimattomia ajatus- sekä toimintamalleja esim. että pelkäät läheisyyttä ja sinun on vaikea luottaa muihin, niin hae apua. Sinä toki itse päätät, mutta jos et ole vielä hakenut apua, niin tee se itsesi vuoksi. On pelottavaa mennä sinne, mikä on joskus satuttanut, mutta se työ minkä teet itsesi kanssa nyt on arvokasta ja tulee palkitsemaan sinua vielä tulevaisuudessa. Sinä kyllä pystyt siihen. Sinä pystyt olemaan itsesi vanhempi ja sisäinen lapsesi saa vielä joku päivä nauraa vapautuneesti ja olla se ihana itsensä sekä näkyä maailmalle.

Tiedä ja ymmärrä, että kaikki mitä tunnet, ei ole pelkästään sinun, vaan jopa satojen vuosien taakse ylettyvää pahaa oloa.

Suosittelen katsomaan mm. Mielenterveyden keskusliiton-, Hidasta elämää-, Tukinetin-, MLL:n ja Richard Grannonin sivustot, jotka tarjoavat apua esim. tietopaketteja, apua väkivallan uhreille, tietoa postraumaattiseen stressihäiriöön sekä self help -metodeja. Huomaathan, että on hyvä olla joku taho, jonka kanssa vuorovaikuttaa. Jos käytät self help -metodeja pidä rinnalla vähintään päiväkirjaa tms. Toki on hyvä saada perspektiiviä myös joltakin toiselta esimerkiksi sanoittamalla jollekin läheiselle, joka on hyvä kuuntelemaan, omia kokemuksiaan. Monesti auttaa se, että voi nimetä tunteitaan ja kertoa omista kokemuksista jollekin, mikä ikään kuin vapauttaa taakkaa itseltään. Lisäksi jokaisen polkuun kuuluu eräänlainen tanssi, joka on sitä, että otat joku hetki 10 askelta eteen ja sitten 20 taakse, mutta taas toisessa hetkessä 50 askelta eteenpäin. Paranemisprosessiin kuuluu jojottelu, sillä mieli ja ymmärrys tulevat aina hieman jäljessä.

 

On elintärkeää, että pidät koko ajan huolta perustarpeistasi ja huolen omasta hyvinvoinnista prosessin aikana. Halaa itseäsi, käy ihanissa pitkissä ja lämpimissä suihkuissa, mene luontoon ihmettelemään, syö ja lepää hyvin. Nauti siitä, että olet mitä olet. Vaikka olisit riekale ja sattuu. Tiedä, että se on osana kasvuasi, ihmiskokemustasi ja pääset siitä läpi, kun vaan sitoudut itseesi. Tiedä ja ymmärrä, että kaikki mitä tunnet, ei ole pelkästään sinun, vaan jopa satojen vuosien taakse ylettyvää pahaa oloa. Sano itsellesi ääneen: ”tämä paha olo ei ole pelkästään minun – tämä kokemus on minun, mutta nämä tunteet eivät ole pelkästään minun”. Näin voit vapauttaa itsesi olotilasi taakasta. Helpottavaa on myös oivallus siitä, että kaikki on vain hetkeä ja ohimenevää, niin ne ylä- kuin alamäetkin. Mistään hypestä tai alavireisyydestä ei kannata pitää kiinni ja jossain vaiheessa huomaa sen, että aina kun on selvinnyt yhdestä tilanteesta tulee seuraava. Samaan aikaan kuitenkin tunteiden työstäminen ja sitä kautta olotilakin helpottuu. Ja kun pikkuhiljaa huomaa sen, että osaa ottaa haasteetkin avoimesti vastaan, niin voi oivaltaa, että tässä ihmisyydessä on puhtaasti kyse jonkun ihan mielettömän asian todistamisesta.

Olet juuri nytkin rakastettu.

Kun sisäinen lapsi voi hyvin, mikä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat myös kotona, niin huomaa selviävänsä erilaisista haasteista paremmin. Kun sisäinen ”pyhä kolminaisuus” on kunnossa, niin eipä sitä tarvitse hakea ulkopuoleltansa juurikaan mitään, mikä ikään kuin täydentäisi itseään. Ja niin matkasta nauttiminen tulee olennaiseksi asiaksi ja huomattavasti mukavemmaksi, vaikka mieli, tunteet ja kaikki muu monimutkaisuus yrittäisikin ulkopuolisten ärsykkeiden vuoksi sysätä pois reitiltä. Niinpä – muista kuka olet; muista, että olet äärettömän tärkeä yksilö tässä hetkittäin monimutkaisessa kokonaisuudessa. Muista, että sinua rakastetaan, vaikkei se aina tuntuisi tai näyttäisi siltä. Olet juuri nytkin rakastettu. Ja voitkin nyt sanoa, itsellesi ääneen: ”Minä rakastan sinua (oma nimesi)” ja halaa itseäsi kunnon rutistuksella.

-Maindo