Polariteetit
He seisoivat kasvotusten
korkeuksissa nähden sen, mitä ei koskaan tapahtunut. He tiesivät olleensa aina yhtä – toinen edustaen pimeyttä ja toinen valoa. Musta oli se, jonka sydän sykki ja valkoinen se, jonka silmissä oli paloa.
He rakastivat toisiansa tietäen olevansa toistensa vastakohdat.
Se, mitä ei tullut koskaan tapahtumaan ei enää häirinnyt heitä. He hyväksyivät kohtalonsa ja yhteytensä, eivätkä juosseet sitä enää pakoon. Syyttely ei ollut enää aiheen. Oli aika antautua.
Niin ne kaksi asettuivat rinta rinnan jättäen pienen etäisyyden välillensä. Valkoinen otti paikkansa pimeydessä ja musta valossa.
Siinä he seisoivat, missä elämä alkoi ja loppui.
Siinä he olivat ja antoivat äärettömyyden kulkea lävitsensä. Uusi voima syntyi heidän kauttaan eikä mikään ollut ennallaan, kun aamu alkoi sarastaa.
-Maindo xxx
Alkuperäinen teksti: kokoelmaajatuksia.blogspot.fi
