-
Kohoava läsnäolo
Ajattelematon ajattelija ihasteli talvisen aamupäivän valaisemaa päivänkehrää. Hän pohdiskeli Syntymätöntä syntymää ja elämää, jonka he olisivat voineet pienelle liljalle tarjota. Hetken ajattelijan mieli painui maahan, sillä hän tiesi vielä surevansa tuota lähimenneisyyden menetystä ja siitä seuranneita vaikeuksia. Talvi oli kuitenkin edessä, kuten myös monet ihanat mahdollisuudet sekä uusi alku, joka jo odotti ajattelijaa ja tämän rakasta. Ajattelematon ajattelija hengitti syvään sisään ja laski neljään ja puhalsi ulos kuuteen laskien, kuten eräs viisas oli opettanut apeutta ja stressiä helpottamaan. Ajattelija antoi itsellensä hetken tilaa olla hiljaisuudessa ja hengittää elämää, puhtaan luonnon raikkautta ja maailmankaikkeuden parantavia atomeita itseensä. Pian hänen mielensä kohosi läsnäoloon ja hänen olemuksensa palasi ihastelemaan näkemäänsä kauneutta. Hän herkistyi.…
-
Hieman erilaisen työpäivän antimia
Taustalla soi lofimusiikki ja kuvaajamme Elli testaa valotusta. Laura ja Saara käyvät läpi vaaterekin ihania luomuksia ja pohtivat, mitä seuraavaksi kuvattaisiin. Nadja sivelee meikkivoidetta Netan kasvoille samalla, kun he rupattelevat. Seuraan ympärilläni olevia ihmisiä samalla, kun koitan rauhoittaa hieman jännittynyttä kehoani. Vatsassani lepattelee pari perhosta ja vaikka väsyttää pitkän työviikon aherrukset tuhottomasti, olen muutaman syvän hengenvedon jälkeen rennompi ja kohtuun skarppina. …oli mainiota välillä päästä jonkun muun stailattavaksi ja olla kanvaasina… Ajattelen itsekseni, etten juuri nyt keksi parempaa tapaa sinetöidä elämäni uuden kymmenyksen vastaanottamista… Tai no ehkä karaokeilta kavereiden kanssa Koivuniemen Aikuista naista repeatilla laulaen saattaisi olla osuva nelikymppiselle. Hymyilen ajatuksilleni, sillä olen kovin onnellinen kaikesta jo kokemastani ja siitä,…
-
Sydänystävän tie
Uskalla polkea pitkin polkuas, kiven murikat ja vuoret kannoillas. Elämä vie ja tuo, mutta armo vapaaksi rakastaa. Luottamus ansaitaan ja ihmissuhteisiin tärkeisiin sitoudutaan. Vaan vaikka tiemme elämä erottaisi tänään, kohtaamme taatusti siellä missä ei ole enää hämärää. Sielläkin avosylin sinut vastaanotan sydänystäväni, siellä missä rakkaus on ikuista. Kuljethan pystypäin kohti rakkautta nautithan myös siitä kun saat välillä painia – se kasvattaa rohkean nöyräksi ja vahvaksi. Muista, ettei sinulle enempää kuin jaksat anneta kannettavaksi. Jos kuitenkin elämän painolasti liikaa vetää maata kohden, pyydäthän tukea ja auttavaan käteen tartuthan. Sinulle toivon sitä parasta, mitä elämä sisällään pitää – tien, jota on ilo kulkea viisaasti seikkaillen… Tie, jossa saat loistaa koko värikirjollasi uljaasti.…
-
Asfaltti
Aamuruskoon siintää näky. Sateen lakaisema kiiltävä pinta pakenee. Tienhaarassa viittoja lukematta tahdikkaasti askellen. Eteensä levittäytyy väylä toinen. Ei oikeaa, ei väärää sivua – keskiaukeamaa lukien. Karttaan piirtynyt monta reittiä. Yksi piste punaisella merkittynä. Kaikki tiet sinne johtavat, kaikki tiet sinne päätyvät. Määränpäähän suuntaa kasvot asfalttiruvessa. Tumma joustamaton pinta sydämen väkevöittänyt. Asfaltti muuttuu kotitien hiekanjyviksi. Mikään ei tunnu enää mahdottomalta. -Maindo Ps. Tämän ja muita mietelmiäni löydät osoitteesta https://kokoelmaajatuksia.blogspot.fi.
-
Eetterin linjoissa
Hentoinen hipaisu viipyilee eetterin linjoissa. Kas niin, lämmin muisto on ikuisesta. Tuntemus katkeamaton pitää emootiot aisoissa. Väsymätön toive luovii mielen selkeäksi kannustaen kehonkin virkeäksi. Kohti tuulia uusia, kohti tuntematonta. Kohti unelmia vanhoja, kohti autuutta. Innokkuus eloisa vie läpi harmaan. Kyllä, läpi harmaan. Se olemisen muoto vankkumaton, olla elämän pauloissa. Kauneuden lähde elämän maustaa monivivahteiseksi. Ajaton koleuden kaikottaa vastustamattomalla voimallansa. Se olemisen muoto ehtymätön, olla elämän pauloissa. Iki rietaan kainonkin säilyttää alati uudistuvana. Kohti tuntematonta. Elämän pauloissa läpi harmaan, somasti eetterin linjoissa. Kohti autuutta. -Maindo Alkuperäinen teksti osoitteessa: http://kokoelmaajatuksia.blogspot.fi
-
Siipien havinaa
Säteilee herkkyyttään haavoittuvainen. Ilmaisee itseään ihanainen. Sensuellit ovat ilmeet ja eleet. Elämänkoulua käyden askeleet. Seikkailuun rohkenee itsensä haastaa. Rakkautta kaipaa saada ja antaa. Odottaa ei tarvitse iloa ja onnea. Tuntematon onnen saattaa hyvinkin taata. Siipien havinaa. Tuuli puhaltaa. Kuiskaa sanat. Toiveet ja lupaukset samat. Onnea, iloa, rakkautta, suloisuutta, ihanaa pilkettä ja kevyttä eloisuutta. Sinne juuri taittaa keijun tie, kun kosmos nyt uusille urille vie. -Maindo <3 Alkuperäinen teksti osoitteessa http://kokoelmaajatuksia.blogspot.fi ja kuvan tiedot täältä.
-
Oi ihana autuus – luonto ja kauneus
Olen viettänyt nyt pari päivää Lintulan Pyhän Kolminaisuuden ortodoksisessa nunnaluostarissa Heinävedellä talkoolaisen elämää ja voin sanoa, ah autuus. Upea Itä-Suomalainen miljöö vehreän luonnon muodossa saavat sielun ja mielen lepäämään. Aamuvarhaisella herännyt talkoolainen saa halutessaan aamupalan ja illallisen jälkeen sielunhoitoa myös ortodoksisen liturgian muodossa. Itse entisenä luterilaisena ja tällä hetkellä mihinkään kirkkoon liittymättömänä liikutuin ortodoksisen kirkkosalin pienten yksityiskohtien lisäksi myös jumalanpalveluksien kauneudesta. Talkootyöt ovat olleet mitä milloinkin ja niitä on ollut suuri ilo tehdä. Tänään juhannuspäivänä on ollut hieman rauhallisempaa olemista ja mikäs siinä, kun aurinkokin on niin ihanasti porottanut. Pienen kävelylenkin jälkeen oli tiedossa löylyt ja peseytyminen vanhanajan eksotiikalla maustettuna puusaunassa. Niin, ja toki sitä uimassakin piti pulahtaa toistamiseen, kun talvitaljakin tuli…
-
Kotimatkalla
Ajattelematon ajattelija tähysteli horisontissa levolle painuvaa päivänkehrää ja sen sisaruksia, jotka hetki toisensa jälkeen pilkahtivat esiin tummalle kanvaasille serkkunsa kaveriksi. Ajattelija iloitsi niiden kauneudesta ja samalla pohti kiitollisena elämänsä kulkua ja sen pienien-suurien nyanssien merkityksiä. Ajattelematon ajattelija ymmärsi, miten paljon oli oppinut johdattajansa avulla. Hän herkistyi ymmärtäessään, että rakasti menneisyyttään, joka kaikessa värikirjossaan oli saattanut hänet siihen, missä hän nyt oli ja siihen, mitä hän edusti. Ajattelija rakasti erityisesti kaikkia niitä hetkiä, jotka oli saanut viettää kompassinsa näyttämään suuntaa kulkien, sillä ne hetket olivat eniten liikuttaneet hänen sisäistä maailmaansa. Nyt hän istui siellä, missä saattoi kuulla Äänen paremmin. Tähyilessään kanvaasia ja sen aarteita Ääni alkoi kertoa hänelle totuudesta. Ääni kertoi…
-
Pieni kulkija ja uusi seikkailu
Pieni ihminen kaunis käärö tähtipölyä silmissään. Pitkä taival määränpäähän suojelus ja tuulenvire siivissään. Lämmin käsi paijaa nyt päätä ja aamuun uuteen herättää. Pieni ihminen matkan alussa tuottaa iloa läsnäolollaan. Johdatus suuri mukanaan seuraa aina tätä pientä kasvavaa kulkijaa. Vierellään kulkekoon aina opastus ja matkatovereita kohti korkeimpaa. Pieni ihminen pilke silmissään ja johdatuksen tuulta siivissään käy luottamuksella nyt matkaan seikkailuun elämän. Alkuperäinen teksti löytyy osoitteesta: http://kokoelmaajatuksia.blogspot.fi -Maindo xxx
-
Polariteetit
He seisoivat kasvotusten korkeuksissa nähden sen, mitä ei koskaan tapahtunut. He tiesivät olleensa aina yhtä – toinen edustaen pimeyttä ja toinen valoa. Musta oli se, jonka sydän sykki ja valkoinen se, jonka silmissä oli paloa. He rakastivat toisiansa tietäen olevansa toistensa vastakohdat. Se, mitä ei tullut koskaan tapahtumaan ei enää häirinnyt heitä. He hyväksyivät kohtalonsa ja yhteytensä, eivätkä juosseet sitä enää pakoon. Syyttely ei ollut enää aiheen. Oli aika antautua. Niin ne kaksi asettuivat rinta rinnan jättäen pienen etäisyyden välillensä. Valkoinen otti paikkansa pimeydessä ja musta valossa. Siinä he seisoivat, missä elämä alkoi ja loppui. Siinä he olivat ja antoivat äärettömyyden kulkea lävitsensä. Uusi voima syntyi heidän kauttaan eikä mikään…
Intuitiivisesti
