-
Kohoava läsnäolo
Ajattelematon ajattelija ihasteli talvisen aamupäivän valaisemaa päivänkehrää. Hän pohdiskeli Syntymätöntä syntymää ja elämää, jonka he olisivat voineet pienelle liljalle tarjota. Hetken ajattelijan mieli painui maahan, sillä hän tiesi vielä surevansa tuota lähimenneisyyden menetystä ja siitä seuranneita vaikeuksia. Talvi oli kuitenkin edessä, kuten myös monet ihanat mahdollisuudet sekä uusi alku, joka jo odotti ajattelijaa ja tämän rakasta. Ajattelematon ajattelija hengitti syvään sisään ja laski neljään ja puhalsi ulos kuuteen laskien, kuten eräs viisas oli opettanut apeutta ja stressiä helpottamaan. Ajattelija antoi itsellensä hetken tilaa olla hiljaisuudessa ja hengittää elämää, puhtaan luonnon raikkautta ja maailmankaikkeuden parantavia atomeita itseensä. Pian hänen mielensä kohosi läsnäoloon ja hänen olemuksensa palasi ihastelemaan näkemäänsä kauneutta. Hän herkistyi.…
-
Lilja ja myötätuuli
Kesän lempeä myötätuuli kävi hetken hento kosketus ilmaisi mahdollisuudesta pienen elämän voima suuri sisällään. Niin kaunis suven lahja syntymätön viestin kertoi alusta; uuden tarinan ja matkan – elämän mittaisesta toiveesta. Vaan ei alku kesäinen myötätuulenkaan tuomana henkäystään ensimmäistä kokenut. Syntymätöntä loppuun kannattanut ei luonto suuri eikä vahvistuvat juuret. Niin, elo lakkasi elävien keskellä hiipuen kuiskauksen lailla mukanaan kuitenkin kauniin viestin tuoden eilisen onnen usvan hunnun alle kätkeytyen. Uuteen ehtoon käyden askel kevyt vaikkakin vastatuulen saattelemana. Kas pisaroissa vetten löytyy muoto uudenlainen ja suudelma on lämmin hiljaisuudessa. Kertoo kokemus elämänvoimasta ja orastavasta elon mahdollisuudesta tulevassa. Näin iäti palavan ja virtaavan yläjuoksun kohdatessa valmiin reitin syntyvä jälleenkohtaaminen vahvemmaksi taottu on. Ja myötätuulessa…
- Elämäntapa ja inspiraatio, Henkinen kasvu ja itsetuntemus, Ihmisyys ja ihmissuhteet, Oman potentiaalin valjastaminen
Oman potentiaalin valjastamista: Itsenäisen tien kulkemisesta
Jonkin aikaa sitten elämän haastaessa minua oikein urakalla jouduin tarkastelemaan valintojani ja kulkemaani polkua. Hetkittäin hyvinkin kivuliasta kasvuprosessia läpikäydessäni tutustuin 1600-luvun taitteessa eläneen Musashi Miyamoton kirjoittamaan filosofiaan. Dokkodo eli ”The way of walking alone” -nimisen teoksen tämä kuuluisa japanilainen samurai loi viikkoa ennen kuolemaansa. Teoksessa on 21. kohtaa, joiden tarkoituksena on auttaa yksilöä valmistumaan kuolemansa vastaanottamiseen. En sinällään allekirjoita kaikkia kohtia, mutta koin jonkinlaisen totuuden piilevän tässäkin filosofiassa. Mielestän filosofia sopii hyvin muutamilla muutoksilla paremman elämän harjoittamiseen sekä auttaa yksilöä tulemaan vahvemmaksi ja itsenäisemmäksi oman polun kulkijaksi. Päätin, että julkaisen sivustooni nyt kevään aikana Dokkodon pohjalta bloggaussarjan, jossa jaan mietteitä filosofiaan liittyen aina askel kerrallaan. Kirjoitin vuosi sitten itselleni tulkkamaani…
Intuitiivisesti
