Vastaantulija koiransa kanssa pälyilee ympärilleen varovasti. Ohitan naapuritalon juopuneet nuoret, jotka nauravat kaverinsa tarinoille. Lähes täyden kuun halokaari kauniisti hohtaa auringonlaskun värjäämällä purppuraisella kanveesilla. Halaan suurta jalopuuta, joka tervehtii minua syleillen maadoittavalla energiallaan lempeästi. Voi miten suloinen on nuori lempi, joka kiihkeästi leiskuu koulun takana ylimääräisiltä katseilta hieman suojassa. Kas, pikkuinen siili se siinä arasti tien yli temmeltää ja aika ajoin vauhtiaan pusikon katveeseen lisää, kun lähemmäksi sitä saavun. Päiväkodin pihalle on eilisen rankkasateen jälkeen muodostunut sydämen mallinen lätäkkö – ikuistan sen silmilläni ja pidän sitä merkkinä. Vastaani kävelee komea mies, joka ensin ojentaa vapaana kulkevaa koiraansa ja sitten katsoo silmiini ja hymyilee minulle vienosti. Hymy huulillani katson ylös ja…